YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
5 päivänä lokakuuta 2004 (*)
JET-yhteisyrityksen palveluksessa oleva henkilöstö – Yhdenvertainen kohtelu – Se, että henkilöitä ei ole otettu palvelukseen väliaikaisina toimihenkilöinä – EA 152 artikla – Kohtuullinen aika – Kärsityt aineelliset vahingot
Asiassa T-144/02,
Richard J. Eagle, kotipaikka Oxon (Yhdistynyt kuningaskunta), ja liitteessä luetellut 12 kantajaa, edustajanaan barrister D. Beard,
kantajina,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään J. Currall ja L. Escobar Guerrero, prosessiosoite Luxemburgissa,
vastaajana,
jota tukee
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään J.-P. Hix ja A. Pilette,
väliintulijana,
joka koskee vahingonkorvausvaatimusta sellaisten aineellisten vahinkojen perusteella, joiden väitetään aiheutuneen siitä, että kantajia ei ole otettu väliaikaisina toimihenkilöinä yhteisön palvelukseen tekemään työtään Joint European Torus -yhteisyrityksessä (JET),
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit M. Jaeger ja H. Legal,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Plingers,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 8.5. sekä 23.9.2003 pidetyissä istunnoissa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
1 Euratomin perustamissopimuksen 1 artiklan toisessa kohdassa määrätään seuraavaa:
”Yhteisön päämääränä on toteuttamalla ydinteollisuuden nopeaa rakentamista ja kasvua varten tarvittavat edellytykset myötävaikuttaa elintason nousuun jäsenvaltioissa ja yhteyksien kehittämiseen muiden maiden kanssa.”
2 EA 2 artiklassa määrätään muun muassa, että päämääränsä toteuttamiseksi Euroopan atomienergiayhteisö (Euratom) kehittää tutkimusta ja varmistaa teknisen tiedon levittämisen.
3 EA 49 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Yhteisyritys perustetaan neuvoston päätöksellä.
Jokainen yhteisyritys on oikeushenkilö.
Yhteisyrityksellä on jokaisessa jäsenvaltiossa laajin kansallisen lainsäädännön mukaan oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus; se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana tai vastaajana oikeudenkäynneissä.
Jollei tämän sopimuksen tai yhteisyrityksen perussääntöjen määräyksistä muuta johdu, jokaiseen yhteisyritykseen sovelletaan teollisiin tai kaupallisiin yrityksiin sovellettavia sääntöjä; perussäännöissä voidaan niiden asemesta viitata jäsenvaltioiden kansallisiin säännöksiin.
Jollei toimivaltaa ole tällä sopimuksella annettu yhteisön tuomioistuimelle, yhteisyrityksiä koskevat riidat ratkaistaan toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa.”
4 EA 51 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Komissio huolehtii yhteisyritysten perustamista koskevien neuvoston päätösten toteuttamisesta, kunnes yhteisyritysten toiminnasta vastaavat toimielimet on perustettu.”
5 EA 152 artikla kuuluu seuraavasti:
”Yhteisön tuomioistuimella on toimivalta ratkaista yhteisön ja sen henkilöstön väliset riidat henkilöstösäännöissä määrätyin tai palvelussuhteen ehdoista johtuvin rajoituksin ja edellytyksin.”
6 EA 151 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Yhteisön tuomioistuimella on toimivalta ratkaista [EA] 188 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua vahingonkorvausta koskevat riidat.”
7 EA 188 artiklan toinen kohta kuuluu seuraavasti:
”Sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella yhteisö korvaa toimielintensä ja henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.”
8 Joint European Torus -yhteisyritys (JET), jonka lukuun kantajat työskentelivät, perustettiin 30.5.1978 tehdyllä neuvoston päätöksellä 78/471/Euratom (EYVL L 151, s. 10) Euratomin fuusio-ohjelman toteuttamista varten, jolla oli tarkoitus rakentaa ja saada toimimaan suuri toorinen tokamak-tyyppinen laitteisto ja siihen liittyvät laitokset. JET-yhteisyrityshanketta, joka oli alun perin suunniteltu kestämään 12 vuotta, jatkettiin kolmeen otteeseen: 25.7.1988 tehdyllä neuvoston päätöksellä 88/447/Euratom (EYVL L 222, s. 4) 31.12.1992 asti, 19.12.1991 tehdyllä neuvoston päätöksellä 91/677/Euratom (EYVL 375, s. 9) 31.12.1996 asti ja 7.5.1996 tehdyllä neuvoston päätöksellä 96/305/Euratom (EYVL L 117, s. 9) 31.12.1999 asti. Tätä ohjelmaa on sittemmin jatkettu eurooppalaisen fuusiokehityssopimuksen puitteissa.
9 Päätöksen 78/471 liitteenä olevan yhteisyrityksen perussäännön (jäljempänä perussääntö) mukaan yhteisyrityksen kotipaikka on Yhdistyneessä kuningaskunnassa Culham, Oxfordshire, ja sen jäseniä ovat Euratomin lisäksi jäsenvaltiot taikka niiden atomienergia-alalla toimivaltaiset elimet, erityisesti isäntäjärjestö United Kingdom Atomic Energy Authority (UKAEA) sekä päätöksen 91/677 nojalla Sveitsin valaliitto.
10 Perussäännön mukaan JET:n elimiä ovat neuvosto ja hankkeen johtaja. JET:n neuvostoa avustaa täytäntöönpaneva komitea, ja se voi pyytää tiedeneuvoston lausunnon.
11 Perussäännön 4.2.2 kohdassa määrätään seuraavaa:
”JET:n neuvoston tehtäviin kuuluu erityisesti:
– –
d) nimittää hankkeen johtaja ja ylimmät toimihenkilöt, jotta komissio taikka isäntäjärjestö ottaa heidät palvelukseensa, ja määrittää heidän työkomennuksensa kesto, hyväksyä projektiryhmän perusrakenne sekä päättää työkomennuksia koskevista menettelyistä ja henkilöstöhallinnosta;
– –
f) hyväksyä 10 kohdan mukaisesti vuotuinen taloussuunnitelma mukaan lukien henkilöstötaulukko, hankkeen kehittämissuunnitelma ja hankkeen kustannusarvio.”
12 Perussäännön 7 kohdan mukaan hankkeen johtaja on yhteisyrityksen täytäntöönpanija ja sen laillinen edustaja, joka ”vastaa hankkeen kehittämissuunnitelman täytäntöönpanosta ja johtaa hankkeen täytäntöönpanoa JET:n neuvoston määrittämien suuntaviivojen puitteissa”. Hän tehtävänään on ”erityisesti
a) organisoida, johtaa ja valvoa projektiryhmää;
b) esittää JET:n neuvostolle ehdotuksia projektiryhmän keskeisestä rakenteesta ja tehdä neuvostolle ylimpiä toimihenkilöitä koskevia nimitysehdotuksia”.
13 Projektiryhmää koskeva perussäännön 8 kohta kuului 21.10.1998 asti (ks. jäljempänä 25 ja 26 kohta) sovelletussa alkuperäisessä versiossaan seuraavasti:
”8.1 Projektiryhmä avustaa hankkeen johtajaa hänen tehtäviensä toteuttamisessa. Projektiryhmän henkilöstö määritellään vuotuisessa talousarviossa olevassa henkilöstötaulukossa. Projektiryhmä koostuu yhteisyrityksen jäsenten 8.3 kohdan mukaisesti lähettämästä henkilöstöstä sekä muusta henkilöstöstä. Projektiryhmän palvelukseen ottamisessa noudatetaan 8.4 ja 8.5 kohdan säännöksiä.
8.2 Projektiryhmää muodostettaessa on toteutettava kohtuullinen tasapaino niiden vaatimusten välillä, että taataan hankkeen yhteisönlaajuinen luonne erityisesti tiettyä pätevyystasoa vaativien tehtävien täyttämisessä (fyysikot, insinöörit, vastaavantasoiset ylimmät hallintovirkailijat) ja että hankkeen johtajalle annetaan mahdollisimmat suuret toimivaltuudet henkilöstön valinnassa tehokkaan hallinnon vuoksi. Tämän periaatteen soveltamisessa otetaan huomioon myös yhteisyrityksen yhteisön ulkopuolisten jäsenten etu.
8.3 Yhteisyrityksen jäsenet asettavat yhteisyrityksen käyttöön pätevää tieteellisen, teknisen tai hallinnon alan henkilöstöä.
8.4 Henkilöstö, jonka isäntäjärjestö asettaa yhteisyrityksen käyttöön, jää edelleen isäntäjärjestön palvelukseen sen määrittelemien palvelukseen ottamisehtojen mukaisesti, ja tämä järjestö määrää sen yhteisyrityksen käytettäväksi.
8.5 Mikäli joissakin erityistapauksissa ei JET:n neuvoston päättämien, henkilöstön tehtäviin määräämistä ja henkilöstöhallintoa koskevien menettelyjen mukaisesti muuta päätetä, yhteisyrityksen muiden jäsenten kuin isäntäjärjestön sen käytettäväksi asettama henkilöstö samoin kuin muu henkilöstö otetaan komission palvelukseen väliaikaisiin toimiin Euroopan yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen mukaisesti, ja komissio määrää tämän henkilöstön yhteisyrityksen käytettäväksi.
8.6 Projektiryhmään kuuluva koko henkilöstö kuuluu yksinomaan hankkeen johtajan hallinnollisen toimivallan alaisuuteen.
8.7 Yhteisyritys vastaa kaikista henkilöstökuluista, mukaan lukien komission ja isäntäjärjestön yhteisyrityksen käytettäväksi asettamaa henkilöstöä koskevista kuluista.
8.8 Kaikki jäsenjärjestöt, jotka ovat tehneet assosiaatiosopimuksen [Euratomin] kanssa, sitoutuvat ottamaan takaisin palvelukseensa hankkeeseen määrätyt ja komission väliaikaisesti palvelukseen ottamat työntekijät, sen jälkeen kun nämä henkilöt ovat suorittaneet loppuun tehtävänsä hankkeessa.
8.9 JET:n neuvosto vahvistaa henkilöstön työkomennuksia ja hallintoa koskevat yksityiskohtaiset menettelyt.”
14 Asiassa, joka johti yhdistetyissä asioissa 271/83, 15/84, 36/84, 113/84, 158/84, 203/84 ja 13/85, Ainsworth ym. vastaan komissio ja neuvosto, 15.1.1987 annettuun tuomioon (Kok. 1987, s. 167), kantajat, jotka olivat UKAEA:n palvelukseen ottamia Ison-Britannian kansalaisia, jotka oli lähetetty tässä ominaisuudessaan yhteisyrityksen käytettäväksi työkomennukselle projektiryhmään, riitauttivat JET:n johtajan komission nimissä tekemän päätöksen, jolla kieltäydyttiin ottamasta heitä komission palvelukseen Euratomin puitteissa väliaikaisina toimihenkilöinä. He väittivät muun muassa yhteisyrityksen perussäännön olevan lainvastaisen perussäännön 8.4 ja 8.5 kohdassa käyttöön otetun erilaisen kohtelun vuoksi.
15 Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että näillä määräyksillä ”oli todellakin tarkoitus ottaa käyttöön erilainen kohtelu, joka perustui siihen, mikä jäsenjärjestö asetti kyseessä olevan toimihenkilön yhteisyrityksen käyttöön” (32 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin katsoi kuitenkin, että ”JET on yksinomaan tutkimustoimintaa varten perustettu yritys – –, jonka olemassaolo on ajallisesti rajoitettu” (35 kohta), ja totesi UKAEA:n erityisen tilanteen isäntäjärjestönä, jolla on omia velvoitteita (36 ja 37 kohta). Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että ”isäntäjärjestö UKAEA:n tilanne, joka on erityinen suhteessa JET:hen ja joka ei ole verrattavissa minkään muun JET:n jäsenjärjestön tilanteeseen, objektiivisesti oikeuttaa perussäännön 8.4 ja 8.5 kohdassa käyttöön otetun erilaisen kohtelun” (38 kohta).
16 Euroopan parlamentti antoi 10.12.1991 lainsäädäntöpäätöslauselman, joka sisältää muun muassa lausunnon neuvoston ehdotuksesta JET-yhteisyrityksen perussäännön muuttamista koskevaksi päätökseksi, ja se ilmaisi tässä yhteydessä pelkonsa siitä, että komission palveluksessa olevien tutkijoiden ja kansallisten tutkijoiden väliset palkkaerot johtaisivat jännitteisiin JET:ssä (EYVL 1992, C 13, s. 50).
17 Asioissa, jotka ovat johtaneet yhdistetyissä asioissa T-177/94 ja T-377/94, Altmann ym. vastaan komissio, 12.12.1996 annettuun tuomioon (Kok. 1996, s. II‑2041), kantajat, jotka olivat JET:n käytettäväksi annettuja UKAEA:n henkilöstön jäseniä ja Ison-Britannian kansalaisia, riitauttivat komission päätökset, joilla hylättiin heidän hakemuksensa tulla otetuiksi palvelukseen yhteisön väliaikaisina toimihenkilöinä. He vetosivat erityisesti edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Ainsworth ym. vastaan komissio ja neuvosto annetun tuomion jälkeen tapahtuneisiin olosuhteiden muutoksiin.
18 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että ”kaikki projektityöryhmän työntekijät o[li]vat samanlaisessa tilanteessa riippumatta siitä, mikä jäsenorganisaatio [oli] asettanut heidät yhteisyrityksen käytettäväksi. Kaikki työskentel[i]vät ainoastaan hankkeen hyväksi samassa ryhmässä ja saman johdon alaisuudessa. Heidät [oli] otettu palvelukseen samojen kilpailujen kautta ja he ylen[i]vät ainoastaan omien ansioidensa perusteella ilman, että [olisi otettu] huomioon heidän nimellinen työnantajansa”. (81 kohta). Toisaalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että yhteisyrityksen perussäännön 8.4 ja 8.5 kohdan määräysten vuoksi projektityöryhmän jäseniä kohdeltiin edelleen eri tavoin palkan ja uranäkymien osalta (82, 84 ja 85 kohta).
19 Tämän jälkeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, ”että yhteisöjen tuomioistuimen vuonna 1987 toteamaan tilanteeseen verrattuna [oli] ilmennyt tiettyjä uusia seikkoja tai tapahtunut tiettyjä muutoksia” ja että ”kyseessä o[li]vat erityisesti: a) JET:n olemassaolon huomattava pidentyminen; b) UKAEA:n vähäisempi rooli yhteisyrityksen organisoinnissa ja toiminnassa; c) UKAEA:n vastustuksen loppuminen sen osalta, että sen JET:n käytettäväksi asettama henkilöstö eroaa sen palveluksesta siirtyäkseen komission palvelukseen; d) yhteisyrityksen toiminnan häiriintyminen työriidan vuoksi ja e) JET:n palvelukseenottamisjärjestelmän kyvyttömyys saavuttaa ne tavoitteet, joita varten se [oli] perustettu” (96 kohta).
20 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi myös seuraavaa:
”Ottaen huomioon nämä kaikki seikat on todettava, että niitä olosuhteita ei enää ole olemassa, joihin yhteisöjen tuomioistuin nojautui sen päätelmänsä tueksi, jonka mukaan JET:n perussäännössä käyttöön otettu erilainen kohtelu oli objektiivisesti perusteltua. On kuitenkin todettava, että yhteisöjen tuomioistuin ei ole lausunut erilaisesta kohtelusta, joka liittyy uranäkymiin ja työpaikan varmuuteen, joista ei ollut kysymys yhdistetyissä asioissa Ainsworth” (117 kohta).
21 Perussäännön alkuperäisen version 8 kohdassa olevan ”muun henkilöstön” käsitteestä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että ”vaikka missään perussäännön määräyksessä ei nimenomaisesti ja yksiselitteisesti kiellet[ty] ottamasta 8.5 kohdan mukaisesti ’muuna henkilöstönä’ palvelukseen henkilöitä, jotka UKAEA [oli] kantajien tavoin jo asettanut hankkeen käytettäviksi, perussäännön yleinen rakenne ja sen määräysten sanamuoto joht[i]vat kuitenkin siihen päätelmään, että tällainen palvelukseenottaminen ei ole mahdollinen tuottamatta vakavaa haittaa kyseisellä perussäännöllä käyttöön otetuille palvelukseenottamis- ja henkilöstöhallintojärjestelmälle” (136 kohta).
22 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi lisäksi seuraavaa:
”Perussäännön 8.5 kohdan ilmaisua ’muu henkilöstö’ on tulkittava viittaamalla 8.1 kohtaan, jossa määrätään, että projektiryhmä muodostuu toisaalta 8.3 kohdan mukaisesti JET:n jäseniltä tulevista työntekijöistä ja toisaalta ’muusta henkilöstöstä’. Näissä määräyksissä ei oteta huomioon sellaista tapausta, että UKAEA:n käytettäväksi asettama projektiryhmän jäsen eroaa siitä vain sen vuoksi, että hänet voitaisiin ottaa komission palvelukseen ’muuna henkilöstönä’” (137 kohta).
23 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että ”perussäännön 8.4 ja 8.5 kohtaa, sellaisina kuin niiden [alkuperäinen] sanamuoto kuulu[i], ei voi[tu] tulkita niin, että niissä sallit[tii]n kantajien ottaminen palvelukseen näissä määräyksissä tarkoitettuina ’muuhun henkilöstöön’ kuuluvina työntekijöinä” (139 kohta), ja se totesi, että ”perussäännön 8.4 ja 8.5 kohta, niiden täytäntöönpanoa koskevat lisämääräykset ja niiden tehokkuuden lisäämiseksi tarkoitetut hallinnolliset säännöt o[li]vat lainvastaisia siltä osin kuin ne aiheutt[i]vat tai lisä[si]vät toimenhaltijat yhteisyrityksen käytettäväksi asettaman jäsenjärjestön mukaan kahteen ryhmään jaettujen JET:n toimenhaltijoiden välistä erilaista kohtelua, joka ei ol[lut] objektiivisesti perusteltua ja joka [oli] näin ollen lainvastaista, erityisesti tapauksissa, joissa [oli] kyse mahdollisuuksista päästä yhteisön toimenhaltijoiksi” (141 kohta).
24 Kantajien vaatimuksista saada korvausta kyseessä olevan syrjinnän heille aiheuttamista taloudellisista menetyksistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että perussäännöstä johtuva yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen ei ollut tässä asiassa riittävän ilmeinen, jotta yhteisön vastuu syntyisi sillä perusteella, että neuvosto on toteuttanut ja komissio pannut täytäntöön lainvastaisia toimenpiteitä (154 kohta).
25 Edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Altmann ym. vastaan komissio annettu tuomio, johon ei haettu muutosta, johti siihen, että 21.10.1998 voimaan tulleella, 13.10.1998 tehdyllä neuvoston päätöksellä 98/585/Euratom (EYVL L 282, s. 65) muutettiin yhteisyrityksen perussääntöä ja poistettiin erityisesti siinä olleet viittaukset käsitteeseen ”muu henkilöstö”.
26 Päätöksen 98/585 liitteessä olevan 4 kohdan mukaan 8.1, 8.3, 8.4, 8.5 ja 8.7 kohta kuuluvat seuraavasti:
”8.1 Projektiryhmä avustaa hankkeen johtajaa hänen tehtäviensä toteuttamisessa. Projektiryhmän henkilöstö määritellään vuotuisessa talousarviossa olevassa henkilöstötaulukossa. Projektiryhmä koostuu yhteisyrityksen jäsenten 8.3 kohdan mukaisesti lähettämästä henkilöstöstä.”
”8.3 Ne yhteisyrityksen jäsenet, joilla on assosiaatiosopimus [Euratomin] kanssa tai [Euratomin] fuusio-ohjelmaan liittyviä määräaikaisia sopimuksia jäsenvaltioissa, jotka eivät ole assosioituneet ohjelmaan (jäljempänä lähettäjäorganisaatio), asettavat yhteisyrityksen käyttöön pätevää tieteellisen, teknisen tai hallinnon alan henkilöstöä.”
”8.4 Henkilöstö, jonka lähettäjäorganisaatio asettaa yhteisyrityksen käyttöön, lähetetään komennukselle yhteisyritykseen ja
a) se jää edelleen lähettäjäorganisaation palvelukseen komennuksen ajaksi kyseisen organisaation määrittelemien palvelukseen ottamisen ehtojen mukaisesti,
b) koko komennuksen ajan sillä on oikeus korvaukseen, joka eritellään JET:n neuvoston 8.5 artiklan nojalla hyväksymissä yhteisyrityksen tehtäviin komennettuun lähettäjäorganisaation henkilöstöön sovellettavissa säännöissä.”
”8.5 JET:n neuvosto hyväksyy henkilöstöhallinnon yksityiskohtaiset menettelyt (mukaan lukien yhteisyrityksen tehtäviin komennettuun lähettäjäorganisaation henkilöstöön sovellettavat säännöt). Se antaa siirtymäkauden määräykset ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat komission ja isäntäjärjestön ennen 21.10.1998 yhteisyrityksen käyttöön asettamaa projektiryhmää.”
”8.7 Yhteisyritys vastaa kaikista henkilöstömenoista, mukaan lukien komennushenkilöstöön liittyvien menojen takaisinmaksu lähettäjäorganisaatioille sekä komission ja isäntäjärjestön ennen edellä mainittujen määräysten voimaantuloa yhteisyrityksen käyttöön asettamaan henkilöstöön liittyvät menot.”
Riita-asiaa ja oikeudenkäyntiä edeltäneet seikat
27 13 kantajaa, jotka ovat Ison-Britannian kansalaisia, ovat työskennelleet JET‑hankkeessa, kahdeksan heistä kymmenen vuotta tai kauemmin, ja suurin osa heistä on työskennellyt insinööreinä, teknikkoina tai suunnittelijoina. Asianosaisilla, jotka kaikki on otettu palvelukseen ensimmäisen yksivuotisen sopimuksen nojalla ennen lokakuussa 1998 tapahtunutta perussäännön muutosta, ei ole ollut mitään sopimukseen perustuvaa suhdetta UKAEA:han tai komissioon, vaan he olivat sellaisten kolmansien yhtiöiden palkkaamia työntekijöitä, jotka ovat sopimussuhteessa JET-yhteisyrityksen kanssa. Heidän sopimuksensa, joiden tarkoituksena oli asettaa heidät JET-yhteisyrityksen käyttöön, ovat joka tapauksessa päättyneet hankkeen lopettamispäivänä eli 31.12.1999.
28 JET-yhteisyritys teki sopimuksia työvoimaa tarjoavien yhtiöiden kanssa sellaisten henkilöiden tai henkilöryhmien palveluksista, joilla oli erityistä teknistä tietämystä tai ammattitaitoa. Ryhmäsopimusten avulla JET-yhteisyrityksen käyttöön voitiin asettaa työntekijäryhmiä, jotka esimerkiksi siirrettiin MAC:n (”main assembly contract”, suurelementtejä koskeva sopimus), MEC:n (”main electrical contract”, sähköalan pääsopimus), suunnittelutoimiston tai tietojenkäsittelyohjelmointipalvelujen yhteyteen sekä työskentelemään postituspalveluihin, puhelinkeskuksiin taikka verstaisiin. JET-yhteisyritys teki lisäksi muiden yritysten kanssa sopimuksia palvelujen suorittamisesta, kuten rakennusten kunnossapidosta ja siivoamisesta.
29 Suurin osa JET-yhteisyrityksen työvoimaa tarjoavien yhtiöiden kanssa tekemistä sopimuksista tehtiin yhteisyrityksen avaamien, yleensä joka kolmas vuosi julkaistujen tarjouskilpailujen perusteella. JET:n johto kuuli tarjoajien ehdottamia ehdokkaita ennen kuin se hyväksyi tarjouskilpailun voittaneen yhtiön tekemän valinnan henkilöistä, jotka se ottaisi palvelukseensa asettaakseen heidät yhteisyrityksen käytettäviksi. JET-yhteisyritys teki kaikki henkilöstön hankintasopimukset vuodeksi, ja niitä voitiin jatkaa aina yhdellä vuodella kerrallaan. Ne voitiin myös purkaa milloin tahansa.
30 Kukin kantajista on lähettänyt komissiolle pääasiallisesti Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklaan perustuvan kirjeen 14.11.2000 ja 3.5.2001 välisenä aikana. Kantajat mainitsevat EA 188 artiklan vaihtoehtoisena perustana menettelylleen. He vaativat komissiota tekemään päätöksen heidän vahingonkorvausvaatimuksistaan, joissa vaaditaan korvausta JET-yhteisyrityksen laiminlyönnistä, joka muodostuu siitä, että se perussääntönsä vastaisesti ei ole ottanut heitä palvelukseensa yhteisön väliaikaisina toimihenkilöinä.
31 Koska kantajien vaatimukseen ei ole vastattu neljän kuukauden määräajassa, jokainen kantaja on tehnyt komissiolle 4.9.–27.9.2001 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla valituksen implisiittisestä päätöksestä hylätä heidän vaatimuksensa.
32 Komissio hylkäsi nämä kantajien valitukset 22.1.2002 tekemällään päätöksellä.
33 Kantajat nostivat 7.5.2002 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen jättämällään kannekirjelmällä nyt käsiteltävänä olevan kanteen.
34 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin 10.9.2002 antamalla määräyksellä neuvosto hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia.
35 Asianosaisia on kuultu, ja he ovat antaneet vastauksensa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin 8.5.2003 pidetyssä istunnossa.
36 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja aloitti 21.7.2003 antamallaan määräyksellä suullisen käsittelyn uudestaan, jotta asianosaiset voivat täsmentää kantansa nyt esillä olevaan asiaan sovellettavasta säännöstöstä ja siitä tehtävistä päätelmistä. Asianosaiset ovat esittäneet tätä koskevat näkemyksensä 23.9.2003 pidetyssä uudessa istunnossa.
Asianosaisten vaatimukset
37 Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– toteaa, että komissio on rikkonut JET:n perussäännön 8.1 ja 8.5 kohtaa, kun se on jättänyt nimittämättä kantajat yhteisön toimiin
– toteaa, että kun komissio on jättänyt nimittämättä kantajat yhteisön toimiin, se on toiminut lainvastaisesti, sillä tällainen menettely on syrjivää eikä sille ole objektiivisia perusteita
– toteaa tarvittaessa, että kaikki JET:n perussäännön muutokset, joilla oli tarkoitus tehdä lainvastaisesta menettelystä laillista, olivat itsessään lainvastaisia
– kumoaa 22.1.2001 tehdyn komission päätöksen
– velvoittaa komission korvaamaan kantajille edellä mainituista rikkomisista johtuvat työtulojen ja muiden etuuksien menetykset
– määrää kaikista muista perustelluiksi ja kohtuullisiksi katsomistaan toimenpiteistä
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
38 Komissio vaatii neuvoston tukemana, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– määrää oikeudenkäyntikuluista säännösten mukaan.
Riita-asian luonteesta
39 Kantajat vaativat korvausta aineellisesta vahingosta, joka heille on aiheutunut siitä, että komissio ei ole ottanut heitä palvelukseensa väliaikaisina toimihenkilöinä. Heidän edellä 37 kohdassa mainitut vaatimuksensa, joilla he pyrkivät erityisesti saamaan kumotuksi 22.1.2002 tehdyn komission päätöksen, jolla hylättiin heidän kaikkien komissiolle osoittamansa valitukset heidän vahingonkorvausvaatimustensa tultua implisiittisesti hylätyiksi, kuten edellä 30 ja 31 kohdassa on kuvailtu, merkitsevät, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetaan kantajille vastainen toimenpide, josta oli tehty valitus (asia 346/87, Bossi v. komissio, tuomio 14.2.1989, Kok. 1989, s. 303, 10 kohta), eli nyt esillä olevassa asiassa heidän vahingonkorvausvaatimuksensa implisiittinen hylkääminen. Näitä vaatimuksia on pidettävä erottamattomana osana siitä tosiasiallisesti yhdestä ainoasta ja yksinomaan vahingonkorvausta koskevasta vaatimuksesta, joka on kanteen kohteena ja joka perustuu komission syyksi luettavaan lainvastaisuuteen, joka muodostuu siitä, että se ei ole ottanut kantajia palvelukseensa tällaisten sopimusten puitteissa ja että se on rikkonut JET:n perussäännön määräyksiä. Koska kantajien ja komission välillä ei ole minkäänlaista sopimukseen perustuvaa suhdetta, kanne koskee yhteisön sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta.
40 Nyt esillä olevaan asiaan liittyvien erityisten olosuhteiden vuoksi on ordre public ‑tyyppisen kysymyksen ollessa kyseessä määritettävä viran puolesta, onko riita-asia katsottava EA 151 artiklassa ja EA 188 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuksi sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevaksi riita-asiaksi, vaiko EA 152 artiklassa tarkoitetuksi yhteisön ja sen henkilöstön väliseksi riidaksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on lisäksi kuullut asianosaisia tästä kysymyksestä tätä varten 23.9.2003 pidetyssä istunnossa.
41 Kannetta on pidettävä yhteisön ja sen henkilöstön välistä riitaa koskevana kanteena kolmesta syystä.
42 Ensinnäkin sen arviointi, onko kanne perusteltu, riippuu JET:n perussäännön tulkinnasta; kantajat väittävät, että heillä on perussäännön nojalla oikeus tulla otetuiksi palvelukseen väliaikaisina toimihenkilöinä. Lisäksi kunkin kantajan esittämä vahingonkorvausvaatimus vastaa sen summan, jonka he olisivat saaneet, jos he olisivat työskennelleet yhteisyrityksessä väliaikaisina toimihenkilöinä, ja sen summan, jonka he ovat saaneet työnantajalta, joka on asettanut heidät JET:n käytettäväksi, välistä eroa. Nyt esillä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kyseessä olevat oikeudet ovat henkilöstösäännöissä säädettyjä oikeuksia, ratkaistavana olevat oikeudelliset ongelmat ovat samanlaisia kuin jotka syntyvät tapauksessa, jossa kantajat vetoavat virkamiehen tai toimihenkilön asemaan ja jossa yhteisöjen tuomioistuin ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutkivat riitaa henkilöstöasiana (asia 65/74, Porrini ym. v. Euratom ym., tuomio 11.3.1975, Kok. 1975, s. 319, 3–13 kohta ja asia T-184/94, O’Casey v. komissio, tuomio 12.5.1998, Kok. H. 1998, s. I-A-183 ja II-565, 56–62 kohta).
43 Toiseksi oikeuskäytännössä yhteisön ja sen henkilöstön välisten riitojen käsitettä on tulkittu laajasti, mikä johtaa siihen, että sellaisina tutkitaan riitoja, jotka koskevat henkilöitä, joilla ei ole virkamiehen eikä toimihenkilön asemaa, mutta jotka vaativat sitä (asia 116/78, Bellintani ym. v. komissio, tuomio 5.4.1979, Kok. 1979, s. 1585, 6 kohta; yhdistetyt asiat 87/77, 130/77, 22/83, 9/84 ja 10/84, Salerno ym. v. komissio ja neuvosto, tuomio 11.7.1985, Kok. 1985, s. 2523, 24 ja 25 kohta ja asia 286/83, Alexis ym. v. komissio, tuomio 13.7.1989, Kok. 1989, s. 2445, 9 kohta). Tämä koskee erityisesti kilpailuihin osallistuneita hakijoita (asia 23/64, Vandevyvere v. parlamentti, tuomio 31.3.1965, Kok. 1965, s. 205, 214). Komissio väittää perustellusti, että yhteisön ja sen henkilöstön välisen riidan käsitteen liian suppea tulkinta johtaisi oikeudelliseen epävarmuuteen, kun mahdolliset kantajat olisivat epävarmoja käytettävissä olevasta oikeussuojakeinosta taikka kun heillä olisi keinotekoinen valintamahdollisuus.
44 Edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Ainsworth ym. vastaan komissio ja neuvosto (10–13 kohta) ja Altmann ym. vastaan komissio (44 ja 45 kohta) annettuihin tuomioihin johtaneet asiat, jotka koskivat JET:n henkilöstöä, jolla ei ollut yhteisön virkamiesten eikä toimihenkilöiden asemaa, tutkittiin myös tällaisissa henkilöstösääntöjen puitteissa.
45 Nyt esillä olevassa asiassa kantajat vetoavat tosin ainoastaan jälkikäteen niihin taloudellisiin etuihin, jotka perustuvat henkilöstösääntöihin, joita heidän mukaansa olisi pitänyt soveltaa heihin jo menneisyydessä ja jotka eivät enää ole voimassa. Lisäksi on niin, että vaikka kantajat väittävätkin, että osa heille aiheutuneista vahingoista muodostuu niistä taloudellisista menetyksistä, jotka liittyvät myöhempään palvelukseen ottamiseen väliaikaisena toimihenkilönä JET‑hankkeen päättymisen jälkeen, näihin vaatimuksiin ei liity tämänhetkistä tai tulevaisuudessa esitettävää vaatimusta tulla otetuksi palvelukseen yhteisön väliaikaisena toimihenkilönä.
46 On kuitenkin todettava, että riita-asialla ei olisi kohdetta eikä sitä olisi syntynyt ilman viittausta yhteisön palvelukseen otettaviin väliaikaisiin toimihenkilöihin sovellettavaan järjestelmään, jota sovellettiin yhteisyrityksen jäsenten sen käyttöön asettaman projektiryhmän henkilöstöön. Olisi siis keinotekoista katsoa, että henkilöstöasioiden alaan ei kuulu kysymys siitä, olisiko projektiryhmän perussäännön mukaista käsitettä pitänyt soveltaa kantajiin silloin, kun he työskentelivät JET-yhteisyritykselle.
47 Kolmanneksi asianosaiset itse ovat katsoneet, että asia kuuluu henkilöstöasioihin, vaikka asian tutkiminen myös sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevana kysymyksenä tuli esille silloin, kun kantajat esittivät vahingonkorvausvaatimuksensa, kuten edellä 30 kohdassa on todettu. Kantajat totesivat 23.9.2003 pidetyssä istunnossa, että koska he olivat tietoisia siitä, että komissio oli tarkastellut asian T-45/01 kantajien vaatimuksia henkilöstösääntöjen puitteissa, he olivat esittäneet vahingonkorvausvaatimuksensa näissä samoissa puitteissa. He ovat vahvistaneet, että riita-asia kuuluu heidän näkökulmastaan EA 152 artiklan soveltamisalaan. Komissio ja neuvosto ovat korostaneet, että riita-asian ja väitetyn virheen perusta on henkilöstösäännön säännöksissä.
48 Edellä mainituista syistä on perusteltua analysoida kannetta yhteisön ja sen henkilöstön välisenä riitana. Tähän päätelmään eivät vaikuta nyt esillä olevan asian olosuhteet, jotka tietysti ovat monelta kannalta luonteeltaan ennennäkemättömiä, mistä asianosaiset ovat yhtä mieltä.
49 Kantajat eivät ensinnäkään ole UKAEA:n henkilöstöä, joka olisi asetettu yhteisyrityksen käyttöön ja jota näin ollen tarkoitettaisiin JET:n perussäännön 8 kohdassa, kuten edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Ainsworth ym. vastaan komissio ja neuvosto ja Altmann ym. vastaan komissio oli asian laita.
50 Toiseksi he eivät vaadi eivätkä ole koskaan vaatineet väliaikaisen toimihenkilön asemaa. Toisin kuin edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Ainsworth ym. vastaan komissio ja neuvosto sekä Altmann ym. vastaan komissio taikka vastaajan mainitsemassa asiassa T-177/97, Simon vastaan komissio, 10.5.2000 annetussa tuomiossa (Kok. H. 2000, s. I-A-75 ja II-319), joka pysytettiin muutoksenhaun johdosta asiassa C-274/00 P, Simon vastaan komissio, 27.6.2002 annetulla tuomiolla (Kok. 2002, s. I-5999), kantajat eivät ole koskaan vaatineet komissiota taikka JET:n johtoa ottamaan heitä palvelukseensa väliaikaisina toimihenkilöinä heidän työskennellessään yhteisyrityksessä.
51 Kolmanneksi nyt esillä olevassa kanteessa kyse on pelkästään vahingonkorvausvaatimuksesta, kuten edellä 39 kohdassa on todettu, ja se on esitetty JET-hankkeen päättyessä taikka vähän sen jälkeen.
52 Näistä erityisistä olosuhteista huolimatta asia on tutkittava EA 152 artiklassa tarkoitettuna yhteisön ja sen henkilöstön välisenä riitana ja näin ollen ottaen huomioon vastaavat säännökset erityisesti menettelyn ja määräaikojen osalta.
Asian tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten lausumat
53 Komissio väittää neuvoston tukemana ja varsinaista tutkimatta jättämistä koskevaa väitettä esittämättä, että vahingonkorvausvaatimuksen tutkittavaksi ottaminen on kiistanalaista, koska asianosaiset ovat aloittaneet menettelyn myöhässä. Se huomauttaa toisaalta, että kantajat olisivat voineet jo JET‑yhteisyrityksen toiminnan alusta vuonna 1978 ottaa esille ne palvelukseen ottamista koskevat edellytykset, jotka he nyt ovat riitauttaneet, ja että he ovat toimineet vapaaehtoisesti ja tilanteesta tietoisina allekirjoittaneet sopimuksen työnantajansa kanssa. Toisaalta komissio katsoo, että koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut edellä mainituissa yhdistetyissä asioissa Altmann ym. vastaan komissio antamassaan tuomiossa, että olosuhteet ovat muuttuneet JET-hankkeen kehittyessä, kantajien olisi pitänyt toimia tämän tuomion julistamisesta laskettavassa kohtuullisessa määräajassa. Komissio katsoo, ettei tällainen määräaika voi olla kahta vuotta pidempi nyt esillä olevan asian erityisten olosuhteiden vuoksi ja sen vuoksi, ettei henkilöstösääntöjen 90 artiklassa vahvisteta määräaikaa vaatimuksen esittämiselle.
54 Kantajat väittävät, että koska henkilöstösääntöjen 90 artiklassa ei vahvisteta mitään määräaikaa vaatimuksen esittämiselle, heitä vastaan ei voida esittää vanhentumisväitettä sen ajan suhteen, jolloin he ovat esittäneet vahingonkorvausvaatimuksensa komissiolle. He väittävät, että vaatimus siitä, että on toimittava kohtuullisessa ajassa, mistä ei ole säädetty teksteissä, merkitsee oikeusvarmuuden ja taannehtivuuskiellon periaatteen noudattamatta jättämistä, ja että tällaiseen aikaan vetoaminen silloin, kun kanne on nostettu, merkitsee sitä, että loukataan ihmisoikeuksista ja perusvapauksista tehdyn Euroopan yleissopimuksen 6 artiklassa vahvistettua oikeutta puolueettomaan oikeudenkäyntiin.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
55 Koska riita-asiassa on kyse EA 152 artiklassa tarkoitetusta riidasta, kuten edellä 52 kohdassa on todettu, nyt esillä olevan kanteen tutkittavaksi ottamista koskevat säännöt ovat yksinomaan ne, jotka on vahvistettu henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa, eivätkä EA 151 ja EA 188 artiklassa (EY 235 ja EY 288 artikla) ja yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 43 artiklassa (josta on tullut perussäännön 46 artikla) vahvistetut säännöt (asia 9/75, Meyer-Burkhardt v. komissio, tuomio 22.10.1975, Kok. 1975, s. 1171, 7, 10 ja 11 kohta).
56 On selvää, että kantajat ovat noudattaneet edellä mainituissa henkilöstösääntöjen säännöksissä säädettyä menettelyä. Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa ei vahvisteta mitään määräaikaa vaatimuksen esittämiselle (asia 29/80, Reinarz v. komissio, tuomio 21.5.1981, Kok. 1981, s. 1311, 12 kohta), minkä vastaajakin myöntää.
Velvollisuus toimia kohtuullisessa ajassa
57 Kohtuullisessa ajassa toimimista vaaditaan kaikissa niissä tapauksissa, joissa asiaa koskevien säännösten puuttuessa oikeusvarmuuden periaate tai luottamuksensuojan periaate estävät yhteisön toimielimiä ja luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä toimimasta ilman mitään ajallista rajoitusta ja vaarantamasta näin ollen erityisesti vallalla olevan oikeudellisen tilanteen vakautta. Vastuuta koskevissa kanteissa, jotka voivat johtaa yhteisön maksuvelvoitteeseen, sen taustalla, että vahingonkorvausvaatimus on esitettävä kohtuullisessa ajassa, on myös huoli julkisten varojen suojasta, joka on erityisellä tavalla ilmaistu sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevien asioiden osalta yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa vahvistetulla viiden vuoden vanhenemisajalla.
58 Yhteisöjen toimielinten osalta toimiminen kohtuullisessa ajassa muodostaa osan hyvän hallinnon periaatetta (asia C-282/95 P, Guérin automobiles v. komissio, tuomio 18.3.1997, Kok. 1997, s. I-1503) ja johtuu oikeusvarmuuden perusedellytyksestä (asia 52/69, Geigy v. komissio, tuomio 14.7.1972, Kok. 1972, s. 787, 20 ja 21 kohta).
59 Yhteisöjen tuomioistuin on todennut luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden osalta, että vahingonkorvauskanteen yhteydessä vahinkoa kärsineen on sillä uhalla, että hän joutuu itse vastaamaan vahingosta, noudatettava kohtuullista huolellisuutta vahingon rajoittamiseksi (yhdistetyt asiat C-104/89 ja C-37/90, Mulder ym. v. neuvosto ja komissio, tuomio 19.5.1992, Kok. 1992, s. I‑3061, Kok. Ep. XII, s. I-99, 33 kohta).
60 Virkamiehen tai toimihenkilön on esitettävä vaatimuksensa yhteisön toimielimelle kohtuullisessa ajassa, joka lasketaan siitä hetkestä, jolloin hän on saanut tiedon toimenpiteestä taikka uudesta olennaisesta tosiseikasta (ks. palvelukseen ottamisen edellytysten riitauttamisesta asia 190/82, Blomefield v. komissio, tuomio 1.12.1983, Kok. 1983, s. 3981, 10 ja 11 kohta; asia T-202/97, Koopman v. komissio, määräys 25.3.1998, Kok. H. 1998, s. I-A-163 ja II-511, 24 kohta ja asia T-68/98, Jung v. komissio, tuomio 29.4.2002, Kok. H. 2002, s. I-A-55 ja II-251, 41 kohta).
61 Tätä edellytystä on analogisesti sovellettava myös päätöksen tekoa koskevaan vaatimukseen, jonka esittävät sellaiset henkilöt, jotka eivät ole virkamiehiä eivätkä toimihenkilöitä, mutta jotka kääntyvät toimielimen puoleen ja vaativat sen kannanottoa.
62 Yksityisille oikeussubjekteille asetettu vaatimus toimia kohtuullisessa ajassa heidän esittäessään vahingonkorvausvaatimuksen vahingosta, jonka yhteisö on aiheuttanut suhteissaan henkilöstöönsä, palvelee näissä puitteissa erityisesti sitä oikeusvarmuuteen liittyvää tavoitetta, että vältetään rasittamasta yhteisöjen talousarviota kuluilla, jotka johtuvat ajallisesti liian kaukaisesta tekijästä.
63 Näin on joka tapauksessa nyt esillä olevan asian kaltaisessa tilanteessa, jolloin nostetulla kanteella vaaditaan yksinomaan rahaa eikä sen seurauksena voi olla kyseessä olevan yhteisön toimielimen ja kantajien välisten taikka tämän toimielimen ja sen henkilöstön välisten oikeudellisten suhteiden muuttaminen.
64 Lisäksi, toisin kuin kantajat väittävät, vaatimus toimia kohtuullisessa ajassa on omiaan takaamaan oikeudellisten suhteiden varmuuden, eikä se suinkaan loukkaa oikeusvarmuuden periaatetta. Se ei vaikuta myöskään taannehtivuuskiellon periaatteeseen, koska taannehtivuus on sallittua muissa kuin rikosoikeudellisissa asioissa (asia C-331/88, Fedesa ym., tuomio 13.11.1990, Kok. 1990, s. I-4023, 45 kohta). Oikeussubjektien oikeus puolueettomaan oikeudenkäyntiin, sellaisena kuin se tunnustetaan ihmisoikeuksista ja perusvapauksista tehdyn Euroopan yleissopimuksen 6 artiklassa, ei myöskään estä sitä, että asiaa käsittelevä tuomioistuin tekee johtopäätöksensä siitä, että kanne on nostettu ilmeisen kohtuuttomalla viiveellä, vaikka nimenomaiset vanhentumissäännökset puuttuisivatkin.
65 Edellä todetuista seikoista johtuu, että nyt esillä olevassa asiassa kantajien on toimittava kohtuullisessa ajassa, mikä perustuu yhteisön oikeuden perusperiaatteisiin ja erityisesti oikeusvarmuuden periaatteeseen, kun he vaativat komissiolta korvausta vahingosta, joka on luettava sen syyksi.
Kohtuullisen ajan kesto
66 Sitä aikaa, jonka kuluessa asianosaisten olisi pitänyt esittää yhteisön toimielimelle vahingonkorvausvaatimuksensa, jotta niiden voitaisiin katsoa olleen esitetty kohtuullisessa ajassa siitä hetkestä lukien, jolloin he ovat saaneen tietoonsa seikat, joista he valittavat, on arvioitava tälle tilanteelle ominaisten oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen valossa. Kuluneen ajan kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian ominaispiirteiden perusteella ja erityisesti sen perusteella, mikä merkitys oikeusriidalla on asianosaiselle, asian monitahoisuuden perusteella sekä vastapuolina olevien asianosaisten käyttäytymisen perusteella (yhdistetyt asiat C‑238/99 P, C-244/99 P, C-245/99 P, C-247/99 P, C-250/99 P–C-252/99 P ja C‑254/99 P, Limburgse Vinyl Maatschappij ym. v. komissio, tuomio 15.10.2002, Kok. 2002, s. I-8375, 187 kohta).
67 On todettava, että niiden eri tilanteiden joukossa, joissa oikeuskäytännössä edellytetään kohtuullisessa ajassa toimimista, ei ole yhtään, joka olisi verrattavissa nyt esillä olevan riita-asian olosuhteisiin ja joka voisi toimia analogisena arviointiperusteena ajan pituuden osalta.
68 Sitä vastoin vertailukohta voidaan saada edellä 57 kohdassa mainitusta yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa säädetystä viiden vuoden vanhentumisajasta sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevissa asioissa, vaikkei tätä määräaikaa sovelletakaan yhteisön ja sen henkilöstön välisissä riidoissa (em. asia Meyer-Burckardt v. komissio, tuomion 7, 10 ja 11 kohta). Tämän säännöksen nojalla kaikilta henkilöiltä, jotka vaativat yhteisöltä vahingonkorvausta, voidaan vaatia sellaisen määräajan noudattamista, jolla taataan oikeusvarmuus ja joka on määritelty kaikkien edun mukaisesti. Tämä säännös mahdollistaa samalla sekä sen, että sillä, jota asia koskee, on riittävän pitkä aika vahingon aiheuttaneen tapahtuman ilmenemisestä lähtien esittää vaatimuksensa yhteisön toimielimelle, että sen, että yhteisö voi suojella yhteisön varoja vaatimuksilta, joiden esittäjät eivät ole menetelleet ripeästi.
69 Tämä viittaus on merkityksellinen nyt esillä olevassa asiassa, koska jos riita ratkaistaan kantajien hyväksi niin, että katsotaan yhteisön olevan vastuussa ja se velvoitetaan maksamaan kantajille korvausta, tuomion vaikutukset kohdistuvat pääasiallisesti taikka yksinomaan yhteisön varoihin.
70 Kantajilla ei ole koskaan ollut välitöntä oikeussuhdetta JET-yhteisyritykseen tai komissioon, ja yhteisyritys on joka tapauksessa lakannut olemasta 31.12.1999. Aika, jonka kantajat ovat käyttäneet puhtaasti vahingonkorvausluonteisen kanteensa nostamiseen, ei siis voi esimerkiksi aiheuttaa haittaa kolmansien saavutetuille oikeuksille eikä vaarantaa yhteisön toimielinten toiminnan oikeudellisten edellytysten vakautta. Oikeusvarmuus, jota kohtuullisessa ajassa toimimista koskevalla vaatimuksella on tarkoitus nyt esillä olevassa asiassa suojella, koskee näin ollen olennaisin osin yhteisön varoja.
71 Näin ollen ja kun otetaan huomioon yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artiklassa sopimussuhteen ulkopuolista korvausvastuuta koskevan kanteen nostamiselle säädetyn viiden vuoden vanhentumisajan vertailukohta ja se, ettei ole muita vertailukohtia eikä mitään pätevää syytä poiketa tästä vertailukohdasta, on analogisesti todettava, että niiden, joita asia koskee, olisi katsottuaan olevansa lainvastaisen syrjinnän kohteena ollut esitettävä yhteisön toimielimelle vaatimus tämän tilanteen korjaamisesta ja syrjinnän lopettamisesta kohtuullisessa ajassa, joka ei saa ylittää viittä vuotta siitä hetkestä lukien, jona he ovat tulleet tietoisiksi kyseisestä tilanteesta.
Kohtuullisen ajan alkamisajankohta
72 Koska ei ole olemassa yksipuolista eikä sopimukseen perustuvaa toimenpidettä, jolla säännellään yhteisön toimielimen ja kunkin kantajan välistä suhdetta, on t