Asia C-480/09 P

AceaElectrabel Produzione SpA

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Valtiontuet – Tuki, joka on todettu yhteismarkkinoille soveltuvaksi – Edellytys, jonka mukaan tuensaajan on ensin palautettava aikaisempi lainvastaiseksi todettu tuki – Taloudellisen kokonaisuuden käsite – Kahden erillisen emoyhtiön yhdessä käyttämä määräysvalta – Kanneperusteiden vääristäminen – Virheelliset ja puutteelliset perustelut

Tuomion tiivistelmä

1.        Valtiontuki – Komission päätös – Tuensaajan yksilöiminen uudelleenjärjestelyjen jälkeen – Taloudellisen kokonaisuuden käsite

(EY 87 ja EY 88 artikla)

2.        Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Komission päätös, jolla se asettaa tietyn tuen maksamisedellytykseksi sen, että kyseinen yritys ensin palauttaa aikaisemmin saamansa lainvastaisen tuen – Tarve estää palauttamattomien tukien ja suunniteltujen tukien yhteisvaikutus

(EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohta ja EY 88 artiklan 2 kohta)

1.        Kun komission on yksilöitävä tuensaaja valtiontukien alalla, se ei ylitä harkintavaltansa rajoja katsoessaan, että kun yhtiön tuotantolaitoksia luovutetaan uudelleenjärjestelyn osana uusille teollisuusyhtiöille ja vanhalla yhtiöllä säilyy omistusosuus näissä uusissa teollisuusyhtiöissä, kaikki kyseessä olevat yhtiöt voivat muodostaa yhtenäisen ryhmän huolimatta siitä, että uusista teollisuusyhtiöistä kukin on vanhasta yhtiöstä erillinen oikeushenkilö.

Vanha yhtiö ja uudet tuotantoyhtiöt voivat muodostaa taloudellisen kokonaisuuden silloin, kun toteutetulla uudelleenjärjestelyllä muodostetaan niiden tuotannon ja talouden kannalta yhtenäinen kokonaisuus. Yksikön, joka omistaa määräysvaltaan oikeuttavia osuuksia yhtiöstä ja joka käyttää tosiasiallisesti tätä määräysvaltaa osallistumalla välittömästi tai välillisesti yhtiön hallinnointiin, on katsottava osallistuvan määräysvallassaan olevan yrityksen taloudellisen toiminnan harjoittamiseen. Täten se seikka, että yksikkö käyttää tällaista määräysvaltaa ainoastaan yhdessä sellaisen toisen yhtiön kanssa, jonka omistusosuus määräysvallassaan olevan yhtiön osakepääomasta on suurempi kuin vanhan yhtiön omistusosuus, ei estä komissiota toteamasta, että vanha yhtiö ja sen määräysvallassa oleva yhtiö muodostavat taloudellisen kokonaisuuden.

Muussa tapauksessa unionin valtiontukia koskevien sääntöjen tehokas vaikutus voitaisiin nimittäin estää yksinkertaisesti pilkkomalla yritys kahteen erilliseen yksikköön, joista ensimmäinen jatkaa välittömästi aiemman taloudellisen toiminnan harjoittamista ja toinen käyttää määräysvaltaa ensimmäisessä osallistumalla sen hallinnointiin. Tällä mahdollistettaisiin se, että jälkimmäinen yksikkö voi saada avustuksia tai muita etuja, joita valtio myöntää tai jotka myönnetään valtion varoista, ja käyttää ne sitten kokonaisuudessaan tai osittain ensin mainitun yksikön hyväksi ja samalla molempien yksiköiden muodostaman taloudellisen kokonaisuuden eduksi.

Lisäksi se, että komissio ottaa huomioon lainvastaisen tuen takaisinperinnän kiertämistä koskevan vaaran, ei edellytä tällaisen kiertämistarkoituksen näyttämistä yksittäisen asian tosiseikkoja koskevissa olosuhteissa, sillä tällaisen edellytyksen asettamisella kannustettaisiin yrityksiä luomaan järjestelyjä, joiden tarkoituksena olisi kiertää lainvastaisten tukien takaisinperintää käyttämällä hyödyksi sitä, että komissiolla olisi todistustaakka tällaisen tarkoituksen olemassaolon osalta.

Muun muassa siitä seikasta, että kyseisen yksikön hallituksen ja valvontaelimen jäsenet nimitetään vastaaviin elimiin sen määräysvallassa olevassa yhtiössä, voi yhtäältä käydä ilmi mahdollisuus pelkkää sijoittajan tekemää pääomasijoitusta laajemmalle ulottuvaan määräysvallan käyttöön, aloitteiden tekemiseen ja taloudellisen tuen myöntämiseen, ja toisaalta tämä voi ilmentää organisatorisia ja toiminnallisia yhteyksiä määräysvaltaan oikeuttavia osuuksia omistavan yhtiön ja sen määräysvallassa olevan yhtiön välillä.

(ks. 47–51, 55, 59, 63 ja 64 kohta)

2.        Komissio voi asettaa tuen yhteismarkkinoille soveltumisen edellytykseksi aikaisempien lainvastaisten tukien palauttamisen. Olipa kyse yksittäisistä tuista tai tukijärjestelmiin kuuluvista tuista, tarve estää palauttamattomien tukien ja suunniteltujen tukien yhteisvaikutus on sama. Yhtäältä komission on nimittäin otettava huomioon mahdollinen aikaisempien palauttamattomien lainvastaisten tukien ja uusien tukien yhteisvaikutus, ja toisaalta se voi pitää uusia tukia yhteismarkkinoille soveltuvina ainoastaan silloin, jos sen käytössä olevien tietojen perusteella on mahdollista näin todeta.

Silloin kun komissio päättää aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn, jäsenvaltiolla ja uuden tuen mahdollisella saajalla oleva velvollisuus toimittaa komissiolle sellaiset tiedot, joilla näytetään toteen, että tämä tuki soveltuu yhteismarkkinoille, ulottuu myös siihen, että niiden on näytettävä toteen, ettei uudella tuella ja aikaisemmalla lainvastaisella, yhteismarkkinoille soveltumattomalla tuella, jota ei ole palautettu, ole yhteisvaikutusta.

(ks. 96, 97 ja 99 kohta)

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

16 päivänä joulukuuta 2010 (*)

Muutoksenhaku – Valtiontuet – Tuki, joka on todettu yhteismarkkinoille soveltuvaksi – Edellytys, jonka mukaan tuensaajan on ensin palautettava aikaisempi lainvastaiseksi todettu tuki – Taloudellisen kokonaisuuden käsite – Kahden erillisen emoyhtiön yhdessä käyttämä määräysvalta – Kanneperusteiden vääristäminen – Virheelliset ja puutteelliset perustelut

Asiassa C‑480/09 P,

jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 26.11.2009,

AceaElectrabel Produzione SpA, kotipaikka Rooma (Italia), edustajinaan avvocato L. Radicati di Brozolo ja avvocato M. Merola,

valittajana,

ja jossa valittajan vastapuolina ja muina osapuolina ovat

Euroopan komissio, asiamiehenään V. Di Bucci,

vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,

Electrabel SA, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan avvocato L. Radicati di Brozolo ja avvocato M. Merola,

väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. N. Cunha Rodrigues sekä tuomarit A. Arabadjiev (esittelevä tuomari), A. Rosas, A. Ó Caoimh ja C. Toader,

julkisasiamies: E. Sharpston,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies M. Ferreira,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 30.9.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1        AceaElectrabel Produzione SpA (jäljempänä AEP) vaatii valituksessaan sen Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-305/05, AceaElectrabel vastaan komissio, 8.9.2009 antaman tuomion (Kok., s. II-137; jäljempänä valituksenalainen tuomio) kumoamista, jolla hylättiin valittajan kumoamisvaatimus, joka koski valtiontuesta, jota Italia (Lazion alue) aikoo myöntää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, 16.3.2005 tehtyä komission päätöstä 2006/598/EY (EUVL 2006, L 244, s. 8; jäljempänä riidanalainen päätös).

 Asian tausta

2        Nyt käsiteltävän riita-asian taustalla olevat tosiseikat on selvitetty valituksenalaisen tuomion 1–17 kohdassa, ja ne voidaan esittää tiivistetysti seuraavasti.

3        AEP on sähköntuotantoa harjoittava yhtiö, josta Electrabel Italia SpA (jäljempänä Electrabel Italia) omistaa 50 prosenttia ja AceaElectrabel Holding SpA (jäljempänä AceaElectrabel) 50 prosenttia.

4        Electrabel Italia on Electrabel SA:n (jäljempänä Electrabel), jonka kotipaikka on Belgiassa, kokonaan omistama yhtiö.

5        AceaElectrabel on ACEA SpA:n (jäljempänä ACEA) ja Electrabel Italian perustama yhteisyritys. Kyseinen yhteisyritys toimii sähkön- ja kaasuntuotannon alalla. ACEA omistaa yhteisyrityksestä 59,41 prosenttia ja Electrabel Italia 40,59 prosenttia. Yhteisyrityksen muodostamista koskevan sopimuksen mukaan ACEA:n oli luovutettava AEP:lle kaksi sähköntuotantolaitosta ja viisi vesivoimalaitosta ja Electrabelin oli luovutettava sille useita laitoshankkeita.

6        AceaElectrabel omistaa lisäksi kokonaan AceaElectrabel Energia -nimisen yrityksen ja AceaElectrabel Elettricità -nimisen yrityksen sekä 84,17 prosenttia AceaElectrabel Trading -nimisestä yrityksestä (jäljempänä AE Trading).

7        Näiden yritysten rakennetta voidaan siis kuvata seuraavalla tavalla:

8        Italian tasavalta ilmoitti Euroopan komissiolle 28.1.2002 kaksi sellaista investointitukea koskevaa hanketta, joista toinen koskee Rooman lähellä toteutettavaa kaukolämpöverkkohanketta, jolla uuden asuinalueen lämpöverkon energia oli siten tarkoitus tuottaa osittain kunnostetussa ja uusitussa sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa (jäljempänä kyseinen tuki). Hankkeen kustannukset olivat 9 500 000 euroa ja kyseisen tuen määrä 3 800 000 euroa.

9        Komissio ilmoitti Italian tasavallalle 13.5.2003 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukainen muodollinen tutkintamenettely kyseisestä tuesta. Komission mukaan tuki oli yhteismarkkinoille soveltuva mutta siihen oli sovellettava asiassa C-355/95 P, TWD vastaan komissio, 15.5.1977 annetussa tuomiossa (Kok., s. I-2549; jäljempänä asiassa TWD vastaan komissio annetusta tuomiosta ilmenevä oikeuskäytäntö), jolla vahvistettiin yhdistetyissä asioissa T-244/93 ja T-486/93, TWD vastaan komissio, 13.9.1995 annettu tuomio (Kok., s. II‑2265), ilmaistuja periaatteita.

10      Komissio totesi tältä osin yhtäältä, että ACEA kuului niihin kunnallistettuihin energia-alan yrityksiin, jotka olivat tuensaajina sellaisissa tukijärjestelmissä (jäljempänä aikaisempi tuki), jotka todettiin lainvastaisiksi valtiontuesta, joka koskee Italian myöntämiä verovapautuksia ja halpakorkoisia lainoja yleishyödyllisille laitoksille, joiden osake-enemmistö on julkisessa omistuksessa, 5.6.2002 tehdyllä komission päätöksellä 2003/193/EY (EUVL 2003, L 77, s. 21), ja toisaalta, ettei Italian tasavalta komission kahdesta asiaa koskevasta muistutuksesta huolimatta ollut vahvistanut komissiolle, että ACEA on aikaisemman päätöksen 3 artiklassa säädetyn mukaisesti tosiasiallisesti palauttanut sille näiden tukijärjestelmien puitteissa maksetut määrät.

11      Komission mukaan ACEA nimittäin oli kyseisen tuen alkuperäinen saajayritys, sillä AEP:stä tuli nykyinen tuensaaja ainoastaan useiden uudelleenjärjestelyjen seurauksena. Lisäksi komission mielestä ACEA:ta ja AEP:tä on pidettävä yhtenä taloudellisena kokonaisuutena ja kyseisen tuen saajana on näistä sisäisistä uudelleenjärjestelyistä huolimatta pidettävä kyseistä yritysryhmää, ACEA mukaan lukien.

12      Komissio teki 16.3.2006 riidanalaisen päätöksen, jolla se totesi kyseisen tuen yhteismarkkinoille soveltuvaksi mutta keskeytti tuen maksamisen, kunnes Italian tasavalta on toimittanut sille todisteet siitä, että ACEA on palauttanut aikaisemman tuen.

 Oikeudenkäyntimenettely ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio

13      AEP nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 3.8.2005 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa se vaati riidanalaisen päätöksen kumoamista EY 230 artiklan nojalla.

14      AEP vetosi ensimmäisessä kanneperusteessaan EY 87 artiklan 1 kohdan virheelliseen soveltamiseen sekä riidanalaisen päätöksen perusteluja ja kyseisen valtiotuen toteamiseen johtanutta tutkintaa rasittaviin virheisiin. Toinen kanneperuste koski EY 88 artiklan ja [EY 88] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1) virheellistä soveltamista ja riidanalaista päätöstä rasittavia oikeudellisia virheitä sekä sen perustelujen riittämättömyyttä ja ristiriitaisuutta kyseisen tuen saajayrityksen yksilöimistä koskevilta osin. Kolmannen kanneperusteen mukaan kyseisen tuen maksamisen keskeyttäminen oli lainvastaista eikä viittaaminen asiassa TWD vastaan komissio annetusta tuomiosta ilmenevään oikeuskäytäntöön ollut perusteltua.

15      Electrabel pyysi 6.12.2005 saada osallistua väliintulijana oikeudenkäyntiin tukeakseen AEP:n vaatimuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen 7.4.2006 antamallaan määräyksellä.

16      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kehotti 24.7.2007 osapuolia ja muita asianosaisia sekä Italian tasavaltaa toimittamaan sille näillä mahdollisesti olevat aineelliset todisteet siitä, että ACEA on mahdollisesti palauttanut aikaisemman tuen.

17      Italian tasavalta vahvisti 7.9.2007 päivätyllä kirjeellä, että ACEA oli palauttanut vuoden 1998 osalta 1 511 135,88 euron suuruisen määrän ja vuoden 1999 osalta 1 534 938,78 euron suuruisen määrän.

18      Komissio huomautti 14.2.2008 päivätyssä kirjeessään, että suhteessa ACEA:n vuoden 2004 taseessa ilmoitettuihin laskelmiin sen takaisin maksamat määrät vastasivat hyvin pientä osaa niistä määristä, jotka sen oli kyseisen aikaisemman päätöksen nojalla palautettava. Komissio totesi, ettei kyseisen tuen maksamisen edellytykseksi asetetun lykkäävän ehdon siten voitu katsoa täyttyneen.

19      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kanteen valituksenalaisella tuomiolla.

20      Ensimmäisestä kanneperusteesta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, ettei komissio soveltanut virheellisesti EY 87 artiklan 1 kohtaa todetessaan kyseisen tuen valtiontueksi, koska kyseessä olevan kaukolämpöverkon paikallinen luonne ei merkitse sitä, ettei se voisi kilpailla muiden energiatuotteiden kanssa tai ettei sillä voisi olla vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, sekä että komission päätös sisälsi tältä osin riittävät perustelut. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttuvan niiden väitteiden osalta, joiden mukaan riidanalaisen päätöksen perustelut olivat ristiriitaisia ja kyseisen tuen toteamiseen johtanut tutkinta riittämätöntä, ja katsoi, ettei kannekirjelmään sisältynyt tältä osin perusteluja.

21      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti toisen kanneperusteen tutkimatta siltä osin kuin se perustui EY 88 artiklan ja asetuksen N:o 659/1999 virheelliseen soveltamiseen, sillä kyseiseen tuomioistuimeen toimitettu kannekirjelmä ei sen mukaan sisältänyt näitä väitteitä tukevia perusteluja. Siltä osin kuin toinen kanneperuste koski riidanalaista päätöstä rasittavia oikeudellisia virheitä sekä sen perustelujen riittämättömyyttä ja ristiriitaisuutta kyseisen tuen saajayrityksen yksilöimistä koskevilta osin ensinnäkin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan komissio ei ollut tehnyt ilmeistä arviointivirhettä arvioidessaan, että ACEA:n ja AEP:n oli kyseisen tuen tutkimiseksi katsottava muodostavan taloudellisen kokonaisuuden ja että ACEA:n oli katsottava lukeutuvan kyseisen tuen saajayrityksiin. Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että valituksenalainen päätös oli perusteltu riittävällä tavalla eikä se ollut ristiriitainen.

22      Kolmannen kanneperusteen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi väitteet, joiden mukaan ACEA:ta ei voitu samastaa AEP:hen eikä aikaisemmalla tuella ja kyseisellä tuella ollut yhteisvaikutusta, sekä viittasi tältä osin toisen kanneperusteen tutkinnan yhteydessä esittämäänsä. Kyseisen tuomioistuimen mielestä lisäksi – vastoin AEP:n esittämiä väitteitä – asiassa TWD vastaan komissio annetusta tuomiosta ilmenevää oikeuskäytäntöä sovelletaan myös yleisiin tukijärjestelmiin eikä ainoastaan yksittäisiin tukiin. Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, ettei komissio ollut soveltanut mainittua tuomiota virheellisesti katsoessaan, ettei sen tarvinnut näyttää toteen aikaisemman tuen ja kyseisen tuen kumuloitumisesta johtuvaa kilpailun vääristymistä eikä todeta ennakkoon aikaisemman tuen tarkkaa määrää.

 Asianosaisten vaatimukset

23      AEP vaatii, että unionin tuomioistuin

–        kumoaa valituksenalaisen tuomion ja hyväksyy ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset

–        toissijaisesti palauttaa asian käsiteltäväksi ensimmäisessä oikeusasteessa ja

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24      Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

–        hylkää valituksen, ja

–        velvoittaa AEP:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Valitus

25      Valittaja vetoaa kahteen valitusperusteeseen, joista ensimmäisen koskee sellaisten kanneperusteiden vääristämistä, joihin ensimmäisessä oikeusasteessa vedottiin, oikeudellista virhettä ja valituksenalaisen tuomion perustelujen epärationaalisuutta ja ristiriitaisuutta määritettäessä kyseisen tuen saajayritystä. Toinen kanneperuste perustuu sellaisten kanneperusteiden vääristämiseen, joihin ensimmäisessä oikeusasteessa vedottiin, oikeudellisiin virheisiin ja valituksenalaisen tuomion perustelujen ristiriitaisuuteen ja riittämättömyyteen asiassa TWD vastaan komissio annetusta tuomiosta ilmenevän oikeuskäytännön soveltamisalan osalta.

 Kyseisen tuen saajan määrittämistä koskeva ensimmäinen valitusperuste

 Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa, joka koskee sellaisten kanneperusteiden vääristämistä, joihin ensimmäisessä oikeusasteessa vedottiin

–       Asianosaisten lausumat

26      AEP katsoo, että siltä osin kuin ensimmäisessä oikeusasteessa esitetty toinen kanneperuste koskee EY 88 artiklan ja asetuksen N:o 659/1999 virheellistä soveltamista, toteamus sen tutkimatta jättämisestä perustuu kanteen ylimalkaiseen tutkimiseen, sillä viittausta näihin sääntöihin on tarkasteltava kyseisen tuen saajayrityksen virheellistä määrittämistä koskevien väitteiden yhteydessä. AEP:n mukaan sillä, että tuensaaja määritetään oikein, on merkitystä valtiontukien alalla sovellettavien menettelysääntöjen noudattamisen kannalta.

27      AEP:n mukaan kysymystä ACEA:n ja EAP:n välisestä taloudellisesta jatkuvuudesta sellaisen liiketoiminnan osan luovutuksen perusteella, johon kyseisen tuen kohteena oleva hanke kuului, on käsitelty laajalti niin osapuolten kirjelmissä kuin suullisessa käsittelyssä. Sen mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei kuitenkaan ottanut huomioon tätä keskustelua, vaan antoi siten väärän merkityksen kanneperusteille ja tutkinnan tuloksille.

–       Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

28      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin yleisen tuomioistuimen on jätettävä tutkittavaksi ottamatta sille esitettyyn kanteeseen sisältyvä vaatimus, jos tämän vaatimuksen perustana olevat olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat eivät käy johdonmukaisella ja ymmärrettävällä tavalla ilmi kanteen tekstistä (asia C-214/05 P, Rossi v. SMHV, tuomio 18.7.2006, Kok., s. I-7057, 37 kohta ja asia C-150/06 P, Arizona Chemical ym. v. komissio, määräys 13.3.2007, Kok., s. I-39, 45 kohta).

29      Todettuaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista ja että näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta tuomioistuin voi ratkaista kanteen, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin saattoi siis perustellusti todeta, että väitteet, jotka koskevat EY 88 artiklan ja asetuksen N:o 659/1999 virheellistä soveltamista, on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että ne eivät täytä näitä edellytyksiä.

30      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostetussa kanteessa ei nimittäin ole esitetty riittävän selkeästi, yksiselitteisesti, johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi, millä tavoin riidanalaisessa päätöksessä rikottiin mainittuja säännöksiä. AEP ei sitä paitsi ole esittänyt unionin tuomioistuimelle mitään konkreettisia tietoja osoittaakseen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostettu kanne täyttäisi mainitut edellytykset.

31      Erityisesti on todettava, ettei tältä osin ole riittävää väittää, että viittausta kyseisiin säännöksiin on tulkittava yhdessä sen perustelun kanssa, jonka mukaan kyseisen tuen saajayritys on määritetty virheellisesti, koska ensimmäisessä oikeusasteessa nostetussa kanteessa ei ole selitetty tätä yhteyttä eikä sitä, missä mielessä väitetty virhe valittajan mukaan merkitsee mainittujen säännösten virheellistä soveltamista.

32      Näin ollen ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

 Oikeudellisia virheitä koskeva ensimmäisen valitusperusteen toinen osa

–       Asianosaisten lausumat

33      AEP väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se hyväksyi komission päätelmän, jonka mukaan ACEA ja AEP muodostavat taloudellisen kokonaisuuden. Vaikka ACEA omistaa 30 prosenttia AEP:stä, 70 prosenttia kyseisestä yrityksestä on nimittäin Electrabelin omistuksessa, minkä vuoksi ei voida katsoa, että AEP ja ACEA muodostaisivat taloudellisen kokonaisuuden.

34      AEP:n mukaan oikeuskäytännöstä, johon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin analyysinsä tueksi viittaa, seuraa, että harkintavalta, joka komissiolle kuuluu tietyn tuen saajayritystä määritettäessä sen määrittämiseksi, muodostaako kaksi yritystä tai useampi yritys taloudellisen kokonaisuuden, rajoittuu sellaisiin esimerkkitapauksiin, joissa tietty oikeushenkilö tai ryhmä käyttää yksinomaista määräysvaltaa. Tästä ei sitä vastoin voida päätellä, että komissio voisi todeta, että kyse on yhdestä taloudellisesta kokonaisuudesta silloin, kun määräysvaltaa yrityksessä nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevin tavoin käyttää yhteisyritys, joka itsessään on kahden eri yritysryhmän omistuksessa, ja kun toinen kyseisistä yrityksistä käyttää määräysvaltaa yhteisyrityksessä.

35      AEP katsoo lisäksi, ettei komissio ole milloinkaan soveltanut tällaista lähestymistapaa muilla kilpailuoikeuden osa-alueilla, vaikka kaikilla kilpailuoikeuden osa-alueilla käytetään samoja käsitteitä. AEP:n mukaan nimittäin yrityskeskittymien tai kartellien alalla sovellettavia käsitteitä voidaan – toisin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi – soveltaa valtiontukiin lukuun ottamatta sellaisia erityistilanteita, joissa erilainen tulkinta on perusteltua.

36      AEP väittää tältä osin, että komissio piti päätöksessään, jossa se hyväksyi AEP:n muodostamisen, kyseistä yhteisyritystä yrityskeskittymänä, koska kyse oli emoyhtiöihin nähden toiminnallisesti itsenäisestä yrityksestä. AEP:n mukaan toiminnallisen itsenäisyyden käsitettä kuitenkin käytetään kilpailuoikeudessa sellaisista yhteisyrityksistä, joilla siitä huolimatta, että ne ovat eri taloudellisten ryhmien omistuksessa, on oma organisaatio- ja hallintorakenteensa ja jotka toimivat markkinoilla itsenäisten toiminnallisten ja taloudellisten resurssiensa turvin.

37      AEP:n mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki siis virheen, kun se komission aikaisemmasta toteamuksesta huolimatta arvioi valituksenalaisen tuomion 142 kohdassa, että AEP:ltä puuttuu todellinen toiminnallinen itsenäisyys ACEA:han ja Electrabeliin nähden siksi, että nämä käyttävät yhdessä määräysvaltaa AEP:ssä. AEP:n mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin näet samasti toiminnallisen itsenäisyyden käsitteen määräysvallan käsitteeseen, vaikka määräysvallalla ei aina ole vaikutusta yrityksen toiminnalliseen itsenäisyyteen.

38      AEP toteaa lisäksi, että siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 142 kohdassa, ettei AEP ole siksi toiminnallisesti itsenäinen, että AE Trading vastaa sen tuottaman energian myynnistä, näillä toteamuksilla ei ole merkitystä, kun otetaan huomioon se seikka, että tuotannon erottaminen tukkumyynnistä, josta vastaa AEP, ja vähittäismyynnistä, josta käsiteltävässä asiassa vastaa puolestaan AE Trading, on energia-alalla tavanomainen toimintatapa ja että kyseinen seikka oli komission tiedossa sillä hetkellä, kun se hyväksyi asianomaisen yrityskeskittymän.

39      AEP toteaa lisäksi, että vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, ettei komissio pitänyt AEP:a vastuullisena eikä vaatinut sitä palauttamaan aikaisempaa tukea, kyseisen tuen maksamisen keskeyttämisellä on silti katsottava olevan vaikutuksia sekä AEP:hen että sen välityksellä Electrabeliin. Mikäli komission tarkoituksena oli vaikuttaa AEP:n välityksellä ACEA:han, sen ei kuitenkaan olisi pitänyt vaikuttaa Electrabelin tilanteeseen ja sen olisi näin ollen tullut keskeyttää kyseisen tuen maksaminen ainoastaan AEP:n omistusosuutta, eli 29,705:tä prosenttia, ACEA:n osakepääomasta vastaavassa suhteessa.

40      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mainitsemassa asiassa C-91/01, Italia vastaan komissio, 29.4.2004 annetul