UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

17 päivänä helmikuuta 2017 ( 1 )

”Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka — Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden levittäminen — Varojen jäädyttäminen — Lainvastaisuusväite — Oikeudellinen perusta — Harkintavallan väärinkäyttö — Puolustautumisoikeudet — Luottamuksensuoja — Oikeusvarmuus — Ne bis in idem — Oikeusvoima — Oikeasuhteisuus — Ilmeinen arviointivirhe — Perusoikeudet”

Yhdistetyissä asioissa T‑14/14 ja T‑87/14,

Islamic Republic of Iran Shipping Lines, kotipaikka Teheran (Iran), ja muut kantajat, joiden nimet ovat liitteessä, edustajinaan F. Randolph, QC, P. Pantelis, solicitor, M. Lester, barrister, ja M. Taher, solicitor,

kantajina,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Bishop ja V. Piessevaux,

vastaajana,

jota tukee

Euroopan komissio, asiamiehinään D. Gauci ja T. Scharf,

väliintulijana asiassa T‑87/14,

joissa on kyse asian T‑14/14 osalta SEUT 263 artiklaan perustuvasta, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 10.10.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/497/YUTP (EUVL 2013, L 272, s. 46) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 muuttamisesta 10.10.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 971/2013 (EUVL 2013, L 272, s. 1) kumoamisvaatimuksesta siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajia ja asian T‑87/14 osalta yhtäältä SEUT 277 artiklaan perustuvasta, päätöksen 2013/497 ja asetuksen N:o 971/2013 soveltumattomaksi toteamista koskevasta vaatimuksesta ja toisaalta SEUT 263 artiklaan perustuvasta, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 26.11.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/685/YUTP (EUVL 2013, L 316, s. 46) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 26.11.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1203/2013 (EUVL 2013, L 316, s. 1) kumoamisvaatimuksesta siltä osin kuin kyseiset toimet koskevat kantajia,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen sekä tuomarit I. Pelikánová (esittelevä tuomari) ja E. Buttigieg,

kirjaaja: hallintovirkamies L. Grzegorczyk,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 12.7.2016 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

Asian tausta

1

Kantajat, Islamic Republic of Iran Shipping Lines (jäljempänä IRISL), joka on Iranin islamilaisen tasavallan merikuljetusyhtiö, sekä kymmenen muuta yhteisöä, joiden nimet ovat liitteessä, ovat iranilaisia yhtiöitä, lukuun ottamatta IRISL Europe GmbH:ta, joka on saksalainen yhtiö. Ne kaikki toimivat merikuljetusalalla.

2

Nyt käsiteltävä asia liittyy rajoittaviin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on painostaa Iranin islamilaista tasavaltaa lopettamaan ydinaseiden levittämistä edistävä ydinenergia-alan toiminta ja ydinasejärjestelmien kehittäminen (jäljempänä ydinaseiden levittäminen).

3

Kantajien nimet merkittiin 26.7.2010 Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (EUVL 2010, L 195, s. 39) liitteessä II olevaan luetteloon.

4

Tämän vuoksi kantajat merkittiin Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 19.4.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 432/2007 (EUVL 2007, L 103, s. 1) liitteessä V olevaan luetteloon asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta 26.7.2010 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 668/2010 (EUVL 2010, L 195, s. 25).

5

IRISL:n nimen merkitseminen päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan luetteloon perustui seuraaviin syihin, jotka ovat lähtökohtaisesti samanlaiset kuin asetuksen N:o 423/2007 liitteessä V esitetyt:

”IRISL on osallistunut sotilaskäyttöön tarkoitetun rahdin, mukaan luettuna Iranista peräisin olevan kielletyn rahdin, laivaukseen. Kolmeen tällaiseen tapaukseen liittyi selvää määräysten rikkomista, josta raportoitiin [Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston] Irania koskevalle pakotekomitealle. IRISL:n yhteydet joukkotuhoaseiden leviämiseen olivat sen laatuisia, että [Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto] kehotti valtioita suorittamaan IRISL:n alusten tarkastuksia edellyttäen, että oli riittävää syytä epäillä, että alukset kuljettavat [Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston] päätöslauselmassa 1803 ja 1929 kiellettyjä tavaroita.”

6

Muiden kantajien nimien merkitsemistä luetteloon perusteltiin sillä, että ne olivat IRISL:n omistuksessa tai määräysvallassa tai toimivat sen puolesta.

7

Asetus N:o 423/2007 on kumottu Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 25.10.2010 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 961/2010 (EUVL 2010, L 281, s. 1), ja asetus N:o 961/2010 on sitten kumottu Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 23.3.2012 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 267/2012 (EUVL 2012, L 88, s. 1). Kantajien nimet on merkitty asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevaan luetteloon, eikä niiden nimien merkitsemisen perusteita ole muutettu.

8

Kantajat ovat 8.10.2010 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kannekirjelmällä nostaneet kanteen, jolla ne vaativat kumoamaan niiden nimien merkitsemisen päätöksen 2010/413 liitteeseen II ja asetuksen N:o 423/2007 liitteeseen V. Ne ovat oikeudenkäynnin aikana mukauttaneet vaatimuksiaan siten, että ne ovat vaatineet, että niiden nimien merkitseminen asetuksen N:o 267/2012 liitteeseen IX kumotaan.

9

Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi 16.9.2013 antamallaan tuomiolla Islamic Republic of Iran Shipping Lines ym. v. neuvosto (T‑489/10, EU:T:2013:453) kantajien kanteen.

10

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin totesi, että Euroopan unionin neuvosto ei ollut perustellut oikeudellisesti riittävästi väitettä siitä, että IRISL oli moititulla menettelyllään auttanut luettelossa olevaa henkilöä, yhteisöä tai elintä rikkomaan unionin asiaa koskevan säännöstön säännöksiä ja asiassa sovellettavia Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston (jäljempänä turvallisuusneuvosto) päätöslauselmia päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Toiseksi neuvosto ei ole unionin yleisen tuomioistuimen mukaan osoittanut, että IRISL olisi tukenut ydinaseiden levittämistä kuljettamalla kolmesti sotatarvikkeita turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1747 (2007) 5 kohdassa määrättyä kieltoa rikkoen päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdassa, asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että vaikka oletettaisiin, että muut kantajat kuin IRISL olisivat tosiasiallisesti IRISL:n omistuksessa tai sen määräysvallassa taikka toimisivat sen puolesta, tällä seikalla ei voida perustella niihin kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista ja pysyttämistä, koska IRISL:n ei ole pätevästi todettu tukevan ydinaseiden levittämistä.

11

Neuvosto korvasi päätöksen 2010/413 muuttamisesta 10.10.2013 antamallaan päätöksellä 2013/497/YUTP (EUVL 2013, L 272, s. 46) päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdan seuraavalla tekstillä, jossa määrätään seuraavien henkilöiden ja yhteisöjen varojen jäädyttämisestä:

”henkilöt ja yhteisöt, jotka eivät sisälly liitteeseen I ja jotka osallistuvat Iranin ydinalan toimintaan, johon liittyy joukkotuhoaseiden leviämisen vaara, tai ydinasejärjestelmien kehittämiseen, tai joilla on välitön yhteys tällaiseen toimintaan tai jotka antavat tukea tällaiselle toiminnalle tai ydinasejärjestelmien kehittämiselle, myös osallistumalla kiellettyjen tuotteiden, tavaroiden, laitteiden, aineiden ja teknologian hankintaan, tai niiden puolesta tai johdolla toimivat henkilöt tai yhteisöt tai niiden omistuksessa tai määräysvallassa, myös laittomin keinoin, olevat yhteisöt, tai henkilöt ja yhteisöt, jotka ovat kiertäneet tai rikkoneet taikka auttaneet nimettyjä henkilöitä tai yhteisöjä kiertämään tai rikkomaan [turvallisuusneuvoston] [päätöslauselmien] 1737 (2006), 1747 (2007), 1803 (2008) ja 1929 (2010) määräyksiä tai tämän päätöksen säännöksiä, sekä muut [islamilaisen vallankumouskaartin (IRGC:n)] ja IRISL:n jäsenet ja yhteisöt sekä niiden omistuksessa tai määräysvallassa olevat yhteisöt taikka niiden puolesta toimivat henkilöt tai yhteisöt taikka IRGC:lle, IRISL:lle tai niiden omistuksessa tai määräysvallassa oleville tai niiden puolesta toimiville yhteisöille vakuutuksia tai muita olennaisia palveluja tarjoavat henkilöt ja yhteisöt, joiden luettelo on liitteessä II;”

12

Näin ollen neuvosto korvasi asetuksen N:o 267/2012 muuttamisesta 10.10.2013 antamallaan asetuksella (EU) N:o 971/2013 (EUVL 2013, L 272, s. 1) asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan b ja e alakohdan seuraavalla tekstillä, jossa säädetään sellaisten henkilöiden, yhteisöjen ja elinten varojen jäädyttämisestä, jotka

”b)

ovat luonnollisia henkilöitä, oikeushenkilöitä, yhteisöjä tai elimiä, jotka ovat kiertäneet tai rikkoneet taikka auttaneet luettelossa olevaa henkilöä, yhteisöä tai elintä kiertämään tai rikkomaan tämän asetuksen säännöksiä, – – [päätöstä 2010/413] tai [turvallisuusneuvoston] päätöslauselmia 1737 (2006), 1747 (2007), 1803 (2008) ja 1929 (2010);

– –

e)

ovat [IRISL:n] omistuksessa tai määräysvallassa olevia oikeushenkilöitä, yhteisöjä tai elimiä tai sen puolesta toimivia luonnollisia henkilöitä, oikeushenkilöitä, yhteisöjä tai elimiä, tai luonnollisia henkilöitä, oikeushenkilöitä, yhteisöjä tai elimiä, jotka tarjoavat vakuutus- tai muita keskeisiä palveluita Iranin islamilaisen tasavallan linjanvarustamolle tai sen omistuksessa tai määräysvallassa oleville tai sen puolesta toimiville yhteisöille.”

13

Neuvosto ilmoitti 22.10.2013 päivätyllä kirjeellään IRISL:lle, että se katsoi tämän osallistuneen aseisiin liittyvien tarvikkeiden kuljetukseen Iranista rikkoen turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1747 (2007) 5 kohtaa ja että se tämän vuoksi täytti päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan b alakohdan kriteerin, joka koskee henkilöitä ja yhteisöjä, jotka ovat kiertäneet tai rikkoneet tiettyjä turvallisuusneuvoston päätöslauselmia. Näin ollen neuvosto ilmoitti sille aikeestaan merkitä sen nimen uudelleen päätöksen 2010/413 liitteeseen II ja asetuksen N:o 267/2012 liitteeseen IX sisältyviin rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloihin (jäljempänä riidanalaiset luettelot).

14

Neuvosto ilmoitti 22.10. ja 30.10.2013 päivätyillä kirjeillään jokaiselle muulle kantajalle, että se katsoi eri perustein niiden täyttävän päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan e alakohdassa säädetyt kriteerit, jotka koskevat IRISL:n omistuksessa tai määräysvallassa olevia tai sen puolesta toimivia tai sille keskeisiä palveluja tarjoavia yhteisöjä (jäljempänä IRISL:ään yhteydessä olevia yhteisöjä koskevat kriteerit). Se ilmoitti näille näin ollen aikeestaan merkitä niiden nimet uudelleen riidanalaisiin luetteloihin.

15

IRISL vastasi 15.11.2013 päivätyllä kirjeellään neuvostolle, että 16.9.2013 annetun tuomion IRISL (T‑489/10, EU:T:2013:453) johdosta sen nimen uudelleen merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin samojen tosiseikkoja koskevien väitteiden perusteella olisi lainvastaista. Se korosti esittäneensä näyttöä siitä, ettei se ollut koskaan osallistunut ydinaseiden levittämiseen ja ettei se ollut laivaaja vaan rahdinkuljettaja eikä sillä tällä perusteella ollut tietoa siitä, mitä sen aluksilla kuljetettiin eikä sitä voitu pitää vastuullisena. Se pyysi neuvostoa antamaan sille ne tiedot ja asiakirjat, joihin sen uudelleen merkitsemistä koskeva päätös perustui.

16

Kukin muista kantajista vastasi 15.11. tai 19.11.2013 päivätyllä kirjeellä neuvostolle ilmoittamalla syyt, joiden vuoksi ne katsoivat, että 16.9.2013 annetun tuomion IRISL (T‑489/10, EU:T:2013:453) johdosta niiden nimien uudelleen merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin olisi lainvastaista. Ne pyysivät neuvostoa toimittamaan niille tiedot ja näytön, joihin se perusti uudelleen merkitsemistä koskevan päätöksensä.

17

Päätöksen 2010/413 muuttamisesta 26.11.2013 annetulla neuvoston päätöksellä 2013/685/YUTP (EUVL 2013, L 316, s. 46) kantajien nimet merkittiin uudelleen päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan luetteloon.

18

Näin ollen asetuksen N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 26.11.2013 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1203/2013 (EUVL 2013, L 316, s. 1) kantajien nimet merkittiin uudelleen asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevaan luetteloon.

19

IRISL:n nimen merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin oli perusteltu seuraavin perustein:

”IRISL on osallistunut aseisiin liittyvien tarvikkeiden laivaukseen Iranista vastoin [turvallisuusneuvoston] päätöslauselman 1747 (2007) 5 kohdan määräyksiä. [Turvallisuusneuvoston] Irania koskevalle pakotekomitealle raportoitiin kolmesta selvästä määräysten rikkomisesta vuonna 2009.”

20

Muiden kantajien nimien merkitseminen edellä mainittuihin luetteloihin oli perusteltu seuraavin perustein:

—

Hafiz Darya Shipping Co:n osalta: ”[Hafize Darya Shipping Lines (HDSL)] jatkaa monien [IRISL:n] alusten todellisena omistajana ja edunsaajana. HDSL toimii näin ollen IRISL:n puolesta”

—

Khazar Sea Shipping Lines Co:n osalta: ”Khazar Shipping Lines on IRISL:n omistuksessa”

—

IRISL Europen osalta: ”IRISL Europe GmbH (Hamburg) on IRISL:n omistuksessa”

—

Qeshm Marine Services & Engineering Co:n, aikaisemmin IRISL Marine Services and Engineering Co., osalta: ”IRISL Marine Services and Engineering Company on IRISL:n määräysvallassa”

—

Irano Misr Shippig Co:n osalta: ”Irano Misr Shipping Company, joka on IRISL:n edustaja Egyptissä, tarjoaa olennaisia palveluita IRISL-yhtiölle”

—

Safiran Payam Darya Shipping Co:n osalta: ”Safiran Payam Darya (SAPID) jatkaa [IRISL:n] alusten todellisena omistajana ja edunsaajana. Se toimii näin ollen IRISL:n puolesta”

—

Marine Information Technology Development Co:n, aikaisemmin Shipping Computer Services Co., osalta: ”Shipping Computer Services Company on IRISL:n määräysvallassa”

—

Rahbaran Omid Darya Ship Management Co:n, alias Soroush Sarzarmin Asatir (SSA), osalta: ”Soroush Saramin Asatir (SSA) liikennöi ja hallinnoi monia [IRISL:n] aluksia. Näin ollen se toimii IRISL:n puolesta ja tarjoaa sille olennaisia palveluita”

—

Hoopad Darya Shipping Acencyn, alias South Way Shipping Agency Co. Ltd, osalta: ”South Way Shipping Agency Co Ltd hallinnoi konttiterminaalitoimintoja Iranissa ja tarjoaa alushenkilöstöpalveluja Bandar Abbasissa IRISL:n puolesta. South Way Shipping Agency Co Ltd toimii näin ollen IRISL:n puolesta”

—

Valfajr Shipping Line Co:n osalta: ”Valfajr 8th Shipping Line on IRISL:n omistuksessa”.

21

Neuvosto ilmoitti 27.11.2013 päivätyllä kirjeellä IRISL:lle päätöksensä merkitä sen nimi uudelleen riidanalaisiin luetteloihin ja vastasi sen pyyntöön saada tutustua asiakirja-aineistoon. Se totesi, että 16.9.2013 annetun tuomion IRISL (T‑489/10, EU:T:2013:453) johdosta päätöksessä 2013/497 ja asetuksessa N:o 971/2013 oli otettu käyttöön sellaisia henkilöitä ja yhteisöjä koskevat kriteerit, jotka olivat kiertäneet tai rikkoneet turvallisuusneuvoston asiaa koskevia päätöslauselmia, minkä perusteella niiden nimi voidaan merkitä uudelleen riidanalaisiin luetteloihin. Neuvosto hylkäsi IRISL:n väitteen siitä, ettei se tiennyt alustensa kuljettamista lasteista tai ollut niistä vastuussa. Se lisäsi, että koska IRISL oli Iranin hallituksen omistuksessa ja se oli suurin iranilainen meriyhtiö, oli ilmeinen riski siitä, että sen aluksia käytettiin kuljettamaan kiellettyjä raaka-aineita ja tavaroita turvallisuusneuvoston asiaa koskevien päätöslauselmien vastaisesti. Neuvosto totesi myös, että IRISL:n tehtävänä oli toteuttaa kaikki mahdolliset toimenpiteet sen takaamiseksi, ettei sen aluksia käytetä kiellettyjen tavaroiden kuljettamiseen, jopa merikuljetusalan yleisiä käytäntöjä laajemmat toimenpiteet, ja että useista ilmeisistä rikkomisista, joihin IRISL:lle kuuluvat alukset liittyivät, oli raportoitu Yhdistyneiden kansakuntien Irania koskevalle pakotekomitealle (jäljempänä pakotekomitea).

22

Neuvosto ilmoitti 27.11.2013 päivätyillä kirjeillään kaikille muille kantajille päätöksestään merkitä niiden nimet uudelleen riidanalaisiin luetteloihin ja vastasi niiden pyyntöihin saada tutustua asiakirja-aineistoon. Neuvosto totesi, että koska IRISL täytti päätöksellä 2013/497 ja asetuksella N:o 971/2013 käyttöön otetun uuden kriteerin ja koska sen nimi oli tällä perusteella merkitty uudelleen riidanalaisiin luetteloihin, muiden kantajien nimien uudelleen merkitseminen oli myös perusteltua, koska ne olivat IRISL:n omistuksessa tai määräysvallassa tai toimivat sen puolesta tai tarjosivat sille olennaisia palveluita.

Oikeudenkäynti ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset

23

Kantajat ovat nostaneet nyt käsiteltävinä olevat kanteet unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.1. ja 7.2.2014 toimittamillaan kannekirjelmillä.

24

Euroopan komissio pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.5.2014 toimittamallaan väliintulohakemuksella saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia asiassa T‑87/14. Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi tämän väliintulon 1.7.2014 antamallaan määräyksellä. Komissio jätti väliintulokirjelmänsä 6.8.2014. Kantajat esittivät huomautuksensa tästä väliintulokirjelmästä annetussa määräajassa.

25

Unionin yleinen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.

26

Unionin yleinen tuomioistuin kehotti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklassa tarkoitettuina prosessinjohtotoimina asioiden T‑14/14 ja T‑87/14 asianosaisia toimittamaan asiakirjoja ja vastaamaan tiettyihin kysymyksiin. Asianosaiset noudattivat kyseistä pyyntöä säädetyssä määräajassa.

27

Kun asianosaisia oli kuultu, nyt käsiteltävät asiat yhdistettiin 27.1.2016 annetulla määräyksellä menettelyn suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.

28

Osapuolten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 12.7.2016 pidetyssä istunnossa.

29

Asiassa T‑14/14 kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa päätöksen 2013/497 ja asetuksen N:o 971/2013 niitä koskevin osin

—

velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

30

Asiassa T‑87/14 kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

—

toteaa SEUT 277 artiklan perusteella, ettei päätöstä 2013/497 eikä asetusta N:o 971/2013 voida soveltaa

—

kumoaa päätöksen 2013/685 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1203/2013 niitä koskevin osin ja

—

velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

31

Asioissa T‑14/14 ja T‑87/14 neuvosto vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

—

hylkää kanteen ja

—

velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

32

Komissio vaatii asiassa T‑87/14, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen.

Oikeudellinen arviointi

1. Asia T‑14/14

33

Kantajat vaativat kanteillaan päätöksen 2013/497 ja asetuksen N:o 971/2013 kumoamista, koska näihin toimiin sisältyvissä, rajoittavien toimenpiteiden kohteina olevien henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon merkitsemisen kriteereissä mainitaan IRISL ja kaikki siihen yhteydessä olevat yhteisöt. Kantajat väittävät, ettei neuvosto voi sisällyttää päätöksessä 2013/497 ja asetuksessa N:o 971/2013 luetteloon merkitsemisen perusteisiin sitä, että kyseessä ovat IRISL:n omistuksessa tai määräysvallassa olevat oikeushenkilöt, yhteisöt tai elimet tai IRISL:n puolesta toimivat luonnolliset henkilöt, oikeushenkilöt, yhteisöt tai elimet tai luonnolliset henkilöt, oikeushenkilöt, yhteisöt tai elimet, jotka tarjoavat vakuutuspalveluita tai muita keskeisiä palveluita IRISL:lle tai sen omistuksessa tai määräysvallassa oleville tai sen puolesta toimiville yhteisöille. Ne väittävät, että 16.9.2013 annetun tuomion IRISL (T‑489/10, EU:T:2013:453) johdosta neuvosto ei voinut ottaa käyttöön eikä pitää voimassa kriteerejä, jotka viittaavat nimenomaisesti yhteyteen IRISL:n kanssa, koska unionin yleinen tuomioistuin oli katsonut, että IRISL:n nimen merkitseminen oli lainvastaista ja että yhteys siihen ei riittänyt luetteloon merkitsemisen perustelemiseksi.

34

Oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimet voivat milloin tahansa tutkia omasta aloitteestaan ehdottomat prosessinedellytykset, joihin kuuluvat niiden toimivallan laajuus ja kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset (ks. tuomio 4.6.2014, Hemmati v. neuvosto, T‑68/12, ei julkaistu, EU:T:2014:349, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleisen tuomioistuimen on tutkittava omasta aloitteestaan yhtäältä unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta ratkaista päätöksen 2013/497 osittaista kumoamista koskevat vaatimukset ja toisaalta se, voidaanko asetuksen N:o 971/2013 osittaista kumoamista koskevat vaatimukset ottaa tutkittavaksi.

Päätöksen 2013/497 osittaista kumoamista koskeva vaatimus

36

Kantajat vaativat olennaisin osin päätöksen 2013/497 1 artiklan 2 kohdan kumoamista siltä osin kuin sillä korvataan päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohta.

37

On todettava, että nämä säännökset on annettu EU-sopimuksen 29 artiklan nojalla, joka on SEUT 275 artiklassa tarkoitettu yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) koskeva määräys. SEUT 275 artiklan toisen kohdan mukaan, luettuna yhdessä SEUT 256 artiklan 1 kohdan kanssa, unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta ratkaista ainoastaan SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuin edellytyksin vireille pannut kanteet, jotka koskevat, neuvoston EU-sopimuksen V osaston 2 luvun nojalla tekemän, luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle osoitettuja rajoittavia toimenpiteitä sisältävän päätöksen laillisuuden tutkimista. Kuten unionin tuomioistuin on todennut YUTP-määräysten nojalla toteutetuista toimista, oikeus saada asia käsitellyksi unionin tuomioistuimissa määräytyy näiden toimien yksilöllisen luonteen perusteella SEUT 275 artiklan toisen kohdan ja SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaisesti (tuomio 4.6.2014, Sina Bank v. neuvosto, T‑67/12, ei julkaistu, EU:T:2014:348, 38 kohta ja tuomio 4.6.2014, Hemmati v. neuvosto, T‑68/12, ei julkaistu, EU:T:2014:349, 31 kohta).

38

Päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyt rajoittavat toimenpiteet ovat yleisesti sovellettavia toimenpiteitä, koska niitä sovelletaan objektiivisesti määritettyihin tilanteisiin ja sellaisten henkilöiden ryhmään, johon katsotaan yleisesti ja abstraktisti kuuluvan ”henkilöt ja yhteisöt – – joiden luettelo on liitteessä II”. Kyseinen säännös ei näin ollen ole SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle osoitettuja rajoittavia toimenpiteitä sisältävä päätös. Tätä ratkaisua ei muuta se, että kantajat ovat ilmoittaneet riitauttavansa tämän säännöksen vain siltä osin kuin se koskee niitä. Sitä ei myöskään muuta se, että IRISL:n nimi mainitaan tässä säännöksessä siltä osin kuin se ei koske suoraan IRISL:ää vaan siihen yhteydessä olevia yhteisöjä, jotka on määritelty yleisesti ja abstraktisti objektiivisten kriteerien perusteella. Se, että mainittua säännöstä on sovellettu kantajiin, ei nimittäin muuta sen oikeudellista luonnetta yleisesti sovellettavana toimena. Nyt käsiteltävässä asiassa SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle osoitettuja rajoittavia toimenpiteitä sisältävä päätös sisältyy toimeen, jolla kantajien nimet on merkitty uudelleen päätöksen 2010/413 liitteeseen II, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2013/685, 27.11.2013 lähtien (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2014, Sina Bank v. neuvosto, T‑67/12, ei julkaistu, EU:T:2014:348, 39 kohta).

39

Vaatimukset, jotka koskevat päätöksen 2013/497 1 artiklan 2 kohdan kumoamista siltä osin kuin sillä korvattiin päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohta, eivät näin ollen vastaa SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa vahvistettuja unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa koskevia sääntöjä. Näin ollen ne on hylättävä, koska ne on esitetty tuomioistuimelle, jolla ei ole toimivaltaa tutkia niitä.

Asetuksen N:o 971/2013 osittaista kumoamista koskeva vaatimus

40

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan mukaan kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde, mikä merkitsee sitä, että oikeudenkäynnin kohde on ilmoitettava riittävän tarkasti, jotta vastaaja voi puolustautua tältä osin asianmukaisesti ja unionin yleinen tuomioistuin ymmärtää kantajan vaatimusten kohteen.

41

Tästä on todettava, että kantajat eivät mainitse kannekirjelmässä nimenomaisesti, mitkä asetuksen N:o 971/2013 säännökset ne vaativat kumottaviksi.

42

Kannekirjelmässä esitetyistä väitteistä ilmenee kuitenkin, että ne koskevat yksinomaan asetuksen N:o 971/2013 niiden säännösten kumoamista, jotka liittyvät luetteloon merkitsemistä koskeviin kriteereihin, joissa mainitaan IRISL ja kaikki yhteisöt, jotka ovat siihen yhteydessä. Kannekirjelmässä mainitaan nimenomaisesti vain asetuksen N:o 971/2013 1 artiklan c alakohdan säännökset, joilla korvataan asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan e alakohdan säännökset.

43

On siis katsottava, kuten neuvosto on katsonut vastineessaan, että kantajien kumoamisvaatimus koskee vain näitä säännöksiä. Kantajat eivät kannekirjelmässä lainaa asetuksen N:o 971/2013 1 artiklan a alakohdan säännöksiä, joilla korvataan asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan b alakohta, eivätkä ne edes mainitse kriteeriä, joka koskee henkilöitä, jotka ovat kiertäneet tai rikkoneet asetuksen N:o 267/2012 tai päätöksen 2010/413 säännöksiä taikka turvallisuusneuvoston päätöslauselman määräyksiä. Ne eivät esitä mitään väitettä, jolla riitautettaisiin viimeksi mainitun kriteerin laillisuus.

44

Kantajat kiistävät vastauskirjelmässään kannekirjelmän tällaisen tulkinnan ja väittävät, että asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu kriteeri on myös riitautettu. Niistä kannekirjelmän kohdista, joihin kantajat viittaavat, ilmenee kuitenkin, että niiden tarkoituksena on riitauttaa yksinomaan IRISL:n nimen uudelleen merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin eikä sen kriteerin lainmukaisuutta, jonka perusteella se on merkitty näihin luetteloihin uudelleen.

45

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on lisäksi niin, että vaikka työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohdan määräykset sallivat tietyissä olosuhteissa uusien perusteiden esittämisen oikeudenkäyntivaiheessa, näitä määräyksiä ei missään tapauksessa saada tulkita niin, että niissä sallitaan kantajan saattaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi uusia vaatimuksia ja siten muuttaa oikeudenkäyntivaiheessa oikeusriidan kohdetta (ks. määräys 30.4.2015, EEB v. komissio, T‑250/14, ei julkaistu, EU:T:2015:274, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

Tästä seuraa, että kantajien vastauskirjelmässään ensimmäisen kerran esittämiä uusia väitteitä, joiden mukaan neuvosto on lainvastaisesti laajentanut niiden henkilöiden luokkaa, joiden nimet voidaan merkitä tai uudelleenmerkitä riidanalaisiin luetteloihin, sisällyttämällä siihen henkilöt tai yhteisöt, jotka ovat kiertäneet tai rikkoneet turvallisuusneuvoston asiaa koskevia päätöslauselmia, on tulkittava uudeksi, asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan b alakohtaa koskevaksi kumoamisvaatimukseksi, ja ne on näin ollen jätettävä tutkimatta.

47

Edellä todetun perusteella on katsottava, että asetuksen N:o 971/2013 osittainen kumoamisvaatimus koskee vain asetuksen N:o 971/2013 1 artiklan c alakohtaa siltä osin kuin sillä korvataan asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan e alakohta.

48

On huomautettava, että asetuksen N:o 971/2013 1 artiklan c alakohta, jolla korvataan asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 artiklan e alakohta, perustuu SEUT 215 artiklaan, jolla säännellään neuvoston unionin ulkosuhteissa toteuttamia rajoittavia toimenpiteitä. SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan, luettuna yhdessä SEUT 256 artiklan 1 kohdan kanssa, unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan kanteen, jonka on nostanut luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö SEUT 263 artiklan ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätyin edellytyksin tälle osoitetusta toimesta tai toimesta, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

49

Asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan e alakohdassa säädetyt rajoittavat toimenpiteet ovat yleisesti sovellettavia toimenpiteitä, koska niitä sovelletaan objektiivisesti määritettyihin tilanteisiin ja henkilöiden ryhmään, jolla yleisesti ja abstraktisti tarkoitetaan kyseisen asetuksen liitteessä IX lueteltuja henkilöitä, yhteisöjä ja elimiä. Tämän säännöksen soveltamiseksi on hyväksyttävä täytäntöönpanotoimenpide tai toisin sanoen luonteeltaan yksittäistapausta koskeva toimi, joka muodostuu, kuten asetuksen N:o 267/2012 46 artiklan 2 kohdasta ilmenee, mainitun asetuksen liitteessä IX tarkoitetun henkilön, yhteisön tai elimen nimen merkitsemisestä luetteloon tai uudelleentarkastelun jälkeen nimen pysyttämisestä siinä. Näin ollen asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan e alakohta ei sellaisenaan ole sellaisen toimen säännös, jonka kantajat voisivat riitauttaa suoraan SEUT 263 artiklan neljännen kohdan perusteella. Tätä ratkaisua ei muuta se tosiseikka, että kantajat ovat ilmoittaneet riitauttavansa tämän säännöksen vain niitä koskevin osin. Se, että tätä säännöstä on sovellettu kantajiin, ei muuta sen luonnetta yleisesti sovellettavana toimena (ks. analogisesti tuomio 4.6.2014, Sina Bank v. neuvosto, T‑67/12, ei julkaistu, EU:T:2014:348, 42 kohta). Nyt käsiteltävässä asiassa yksittäistapausta koskeva toimi, jonka kantajat voivat riitauttaa suoraan, on toimi, jolla niiden nimet on merkitty 27.11.2013 lukien uudelleen asetuksen N:o 961/2010 liitteeseen IX.

50

Vaatimukset asetuksen N:o 971/2013 1 artiklan c alakohdan, jolla muutetaan asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan e alakohtaa, kumoamisesta eivät siis vastaa SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Näin ollen ne on jätettävä tutkimatta.

51

Edellä todetun perusteella kanne asiassa T‑14/14 on katsottava nostetun tuomioistuimessa, jolla ei ole toimivaltaa sen ratkaisemiseksi, siltä osin kuin sillä vaaditaan päätöksen 2013/497 osittaista kumoamista, ja se on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin sillä vaaditaan asetuksen N:o 971/2013 osittaista kumoamista.

2. Asia T‑87/14

52

Kantajat esittävät vaatimustensa ensimmäisessä osassa SEUT 277 artiklaan perustuvan lainvastaisuusväitteen päätöksestä 2013/497 ja asetuksesta N:o 971/2013, ja vaatimustensa toisessa osassa ne vaativat päätöksen 2013/685 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 1203/2013 kumoamista niitä koskevin osin.

Lainvastaisuusväite

53

Kantajat väittävät, että päätös 2013/497 ja asetus N:o 971/2013, joilla on tarkoitus määrittää ne kriteerit, joiden perusteella kantajien nimet on merkitty riidanalaisiin luetteloihin, ovat lainvastaisia ja siten SEUT 277 artiklan perusteella on todettava, ettei niitä sovelleta. Ne moittivat neuvostoa siitä, että se on antaessaan päätöksen 2013/497 ja asetuksen N:o 971/2013 16.9.2013 annetun tuomion IRISL (T‑489/10, EU:T:2013:453) johdosta muuttanut päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaan ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan b ja e alakohtaan sisältyviä kriteerejä tavoitteenaan merkitä niiden nimet uudelleen riidanalaisiin luetteloihin.

54

Kantajat väittävät, että koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi 16.9.2013 antamassaan tuomiossa IRISL (T‑489/10, EU:T:2013:453), ettei kukaan niistä ollut osallistunut ydinaseiden levittämiseen, neuvoston olisi pitänyt poistaa IRISL:ään viittaavat kriteerit. Neuvoston päätöksessä 2013/497 ja asetuksessa N:o 971/2013 käyttöön ottamat kriteerit ovat SEUT 215 artiklan vastaisesti suhteettomia ja niiden tarkoituksena on mainitun tuomion kiertäminen mahdollistamalla niiden nimien merkitseminen uudelleen riidanalaisiin luetteloihin taannehtivasti.

55

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 277 artiklassa ilmaistaan yleinen periaate, jonka mukaan asianosaisella on saadakseen kumotuksi toimen, josta se voi nostaa kanteen, oikeus riitauttaa riidanalaisen toimen oikeusperustana olevien toimielinten aiempien toimien pätevyys liitännäisesti, jollei asianosaisella ollut oikeutta nostaa SEUT 263 artiklan nojalla suoraa kannetta näistä toimista, joiden seuraukset kohdistuvat täten asianosaiseen mutta joita tämä ei ole voinut vaatia kumottaviksi (tuomio 25.4.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. komissio, T‑526/10, EU:T:2013:215, 24 kohta). Yleisesti sovellettavaa tointa, jonka lainvastaisuuteen vedotaan, on voitava soveltaa joko suoraan tai välillisesti kanteen kohteena olevaan asiaan, ja kanteen kohteena olevan yksittäistapausta koskevan päätöksen ja kyseisen yleisesti sovellettavan toimen välillä on oltava välitön oikeudellinen yhteys (ks. tuomio 10.7.2014, Moallem Insurance v. neuvosto, T‑182/13, ei julkaistu, EU:T:2014:624, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

IRISL:n nimi on merkitty uudelleen riidanalaisiin luetteloihin päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan b alakohdan perusteella sillä perusteella, että se on rikkonut turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1747 (2007) määräyksiä.

57

Muiden kantajien nimet on merkitty uudelleen riidanalaisiin luetteloihin IRISL:ään yhteydessä olevia yhteisöjä koskevien kriteerien perusteella.

58

Näin ollen on katsottava, että kantajien esittämä lainvastaisuusväite on tutkittava vain siltä osin kuin sen tarkoituksena on, että yhtäältä IRISL:n osalta päätös 2013/497 ja asetus N:o 971/2013 todetaan soveltumattomiksi, koska päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan b alakohdassa on otettu käyttöön kriteeri, jonka mukaan henkilöiden ja yhteisöjen, jotka ovat kiertäneet tai rikkoneet turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1747 (2007) (jäljempänä päätöslauselman 1747 noudattamatta jättämistä koskeva kriteeri), varat voidaan jäädyttää, ja toisaalta muiden kantajien osalta päätös 2013/497 ja asetus N:o 971/2013 todetaan soveltumattomiksi, koska niillä on korvattu päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohta ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan e alakohta.

59

Päätöksen 2013/497 ja asetuksen N:o 971/2013 lainvastaisuutta koskevan väitteensä tueksi kantajat esittävät lähtökohtaisesti viisi perustetta, joista ensimmäinen koskee oikeudellisen perustan puuttumista, toinen niiden luottamuksensuojan ja oikeusvarmuusperiaatteen, ne bis in idem ‑periaatteen ja oikeusvoimaperiaatteen loukkaamista, kolmas harkintavallan väärinkäyttöä, neljäs niiden puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja viides niiden perusoikeuksien, erityisesti niiden omaisuudensuojan ja niiden maineen, kunnioittamisen loukkaamista.

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee oikeudellisen perustan puuttumista

60

Kantajat väittävät, että päätökseltä 2013/497 ja asetukselta N:o 971/2013 puuttuu oikeudellinen perusta. Neuvosto ei ole niiden mukaan ilmoittanut, että kriteerien muuttaminen vuonna 2013 oli perusteltua Iranin ydinaseohjelmaa vastaan toteutettaviin rajoittaviin toimenpiteisiin liittyvästä objektiivisesta syystä. SEUT 215 artiklassa sallitaan rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen vain silloin, kun ne ovat välttämättömiä ja oikeasuhteisia YUTP:n puitteissa toteutettavaan, ydinaseiden levittämisen rahoittamisen estämistä Iranissa koskevaan tavoitteeseen nähden.

61

On todettava, että päätöksen 2013/497 oikeudellisena perustana on SEUT 29 artikla ja asetuksen N:o 971/2013 oikeudellisena perustana on SEUT 215 artikla. On katsottava, että ensimmäisellä väitteellään kantajat väittävät todellisuudessa, että päätöksellä 2013/497 ja asetuksella N:o 971/2013 käyttöön otetut muutokset loukkaavat suhteellisuusperiaatetta.

62

Suhteellisuusperiaatteen noudattamista koskevasta tuomioistuinvalvonnasta unionin tuomioistuin on todennut, että unionin lainsäätäjällä on katsottava olevan laaja harkintavalta aloilla, joilla siltä edellytetään poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten valintojen tekemistä ja joilla sen on suoritettava monitahoisia arviointeja. Se on päätellyt tämän perusteella, että näillä aloilla toteutettu toimenpide voidaan katsoa lainvastaiseksi ainoastaan, jos kyseinen toimenpide on ilmeisen soveltumaton toimivaltaisen toimielimen tavoittelemien päämäärien saavuttamiseen (tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, C‑348/12 P, EU:C:2013:776 ja tuomio 1.3.2016, National Iranian Oil Company v. neuvosto, C‑440/14 P, EU:C:2016:128, 77 kohta).

63

On myös muistutettava, että päätöksen 2010/413 ja asetuksen N:o 267/2012 tavoitteena on estää ydinaseiden levittäminen ja painostaa siten Iranin islamilaista tasavaltaa lopettamaan kyseinen toiminta. Tämä tavoite on osa laajempaa pyrkimystä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseksi, ja se voidaan näin ollen hyväksyä (ks. vastaavasti tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, C‑348/12 P, EU:C:2013:776, 124 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64

On erotettava toisistaan kriteeri, joka on IRISL:n nimen merkitsemisen riidanalaisiin luetteloihin oikeudellinen perusta, ja kriteeri, joka koskee muita kantajia.

– IRISL

65

On muistutettava, että 16.9.2013 annetun tuomion IRISL (T‑489/10, EU:T:2013:453) johdosta neuvosto muutti päätöksellä 2013/497 ja asetuksella N:o 971/2013 vastaavasti päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaan ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan b alakohtaan sisältynyttä kriteeriä niin, etteivät ne koske enää yksinomaan henkilöitä ja yhteisöjä, jotka ovat auttaneet henkilöä tai yhteisöä kiertämään tai rikkomaan turvallisuusneuvoston tiettyjä päätöslauselmia, vaan myös henkilöitä ja yhteisöjä, jotka ovat kiertäneet tai rikkoneet niitä.

66

On myös muistutettava, että IRISL:n nimi on merkitty uudelleen riidanalaisiin luetteloihin päätöksellä 2013/685 ja täytäntöönpanoasetuksella N:o 1203/2013 sillä perusteella, että tämä oli rikkonut turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1747 (2007) 5 kohdan määräyksiä.

67

Turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1747 (2007) 5 kohdassa todetaan, että turvallisuusneuvosto ”päättää, että Iran ei saa toimittaa, myydä tai siirtää suoraan tai välillisesti alueeltaan tai kansalaistensa välityksellä taikka lippunsa alla purjehtivaa alusta tai sinne rekisteröityä ilma-alusta käyttäen aseita eikä niihin liittyviä tarvikkeita ja että valtioiden on kiellettävä näiden tuotteiden hankkiminen Iranista kansalaistensa välityksellä taikka lippunsa alla purjehtivaa alusta tai niihin rekisteröityä ilma-alusta käyttäen riippumatta siitä, onko näiden tuotteiden alkuperä Iranin alueella vai ei”. Turvallisuusneuvosto on tällä päätöslauselmalla ydinaseiden levittämisen estämisen puitteissa laajentanut Iraniin kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden ulottuvuutta kieltämällä aseiden ja niihin liittyvien tarvikkeiden hankkimisen Iranista. Tämän päätöslauselman tarkoituksena on varmistaa, että Iranin ydinaseohjelma palvelee yksinomaan rauhanomaisia tarkoituksia, ja estää Irania kehittämästä arkaluonteisia teknologioita sen ydin- ja ohjusohjelmien tueksi.

68

On todettava, että turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1747 (2007) mainitaan päätöksen 2010/413 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa. Unionin yleisiä sääntöjä, joissa määrätään rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisesta, on luettava turvallisuusneuvoston niiden päätöslauselmien sanamuodon ja tarkoituksen valossa, jotka niillä pannaan täytäntöön (tuomio 16.11.2011, Bank Melli Iran v. neuvosto, C‑548/09 P, EU:C:2011:735, 104 kohta).

69

Toisin kuin kantajat väittävät, Iraniin kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden tavoitteena ei ole yksinomaan estää ydinaseiden levittämisen rahoittaminen Iranissa vaan yleisemmin painostaa Irania, jotta se lopettaisi ydinaseiden levittämistä edistävän ydinenergia-alan toiminnan ja ydinasejärjestelmien kehittämisen.

70

Päätöksellä 2013/497 ja asetuksella N:o 971/2013 käyttöön otettu kriteeri, jolla säädetään sellaisten henkilöiden varojen jäädyttämisestä, jotka päätöslauselman 1747 (2007) vastaisesti ovat osallistuneet aseiden ja niihin liittyvien tarvikkeiden toimittamiseen, myyntiin tai kuljettamiseen Iraniin, kuuluu oikeudellisiin puitteisiin, jotka on selkeästi rajattu Iraniin kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä sääntelevän säännöstön tavoitteilla.

71

Näin ollen päätöslauselman 1747 noudattamatta jättämistä koskevan kriteerin on edellä 62 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti katsottava olevan asianmukainen päätöksen 2010/413 ja asetuksen N:o 267/2012 mukaiseen ydinaseiden levittämisen estämisen tavoitteeseen nähden, ja se on siten suhteellisuusperiaatteen mukainen.

72

On todettava, että unionin yleinen tuomioistuin on jo todennut, että varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen yhteisöltä, joka on auttanut luetteloon merkittyä henkilöä, yhteisöä tai elintä rikkomaan tai kiertämään päätöksen 2010/413, asetuksen N:o 961/2010 ja asetuksen N:o 267/2012 säännöksiä tai turvallisuusneuvoston päätöslauselmia 1737 (2006), 1747 (2007), 1803 (2008) ja 1929 (2010), liittyi edellä 63 kohdassa mainittuun päätöksen 2010/413 ja asetuksen N:o 267/2012 tavoitteeseen. Se on katsonut, että näissä olosuhteissa varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen sellaisilta yhteisöiltä, joiden katsottiin antaneen tällaista apua nimetylle yhteisölle, oli välttämätöntä ja soveltuvaa päätöksellä 2010/413 ja asetuksella N:o 267/2012 käyttöön otettujen rajoittavien toimenpiteiden järjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi ja sen takaamiseksi, ettei näitä toimenpiteitä kierretä (tuomio 6.9.2013, Europäisch-Iranische Handelsbank v. neuvosto, T‑434/11, EU:T:2013:405, 192 kohta).

73

Tämä pätee sitäkin suure